Miniloma Vuokatissa, yötä VL-hotellissa

Kesäloman piti olla aikaa, jolloin kirjoitan taas ahkerasti matkablogiini reissutekstejä, jotka ovat jääneet talven aikana kirjoittamatta. No, näinpä ei ihan käynyt. Syynä ainakin helteinen kesä, joka houkutteli jatkuvasti ulos. Ja ovatko nämä kesälomat jotenkin myös lyhentyneet? ;)

Jostain nyt on kuitenkin aloitettava (ja tänään on pilvinen ja tuulinen päivä), joten ehkäpä sitten kerron muutamalla sanalla viime viikonlopun seikkailuistamme.

Vuokatissa oli viime viikonloppuna Pipefest, joten majoituskapasiteetti oli suhteellisen paljon ahkerammin käytössä kuin monesti muulloin, kun olemme Vuokatissa minilomailleet. Lisäksi Vuokatinmaassa oli käynnissä rippileiri, joka sekin rajasi majoituskapasiteettia entisestään.

Näiden tapahtumien tuomiin majoittujiin emme ihan olleet varautuneet, vaan olimme suunnitelleet reissumme niin, että yövymme ensin Katinkullassa ja sitten leirintämökissä Vuokatinmaassa. Tyyliin panosta ja pihistä. Katinkulta ja Vuokatinmaa olivat sitten viimeistä paikkaa myöten täynnä. Päädyimme valitsemaan näkemyksemme mukaan lähimpänä Katinkultaa sijaitsevan VL hotel and apartments -majoituksen. Jäimme Vuokattiin tosin sitten vain yhdeksi yöksi, koska edukasta mökkimajoitusta ei ollut tarjolla.

Yösijamme Vuokatissa oli pieni ja rauhallinen uudenkarhea hotelli VL hotel. Huone oli siisti ja tyylikäs, lattialla ei ollut kokolattiamattoja ja suihkuhuoneessa oli sampoot ja rasvat. Huoneen ikkunalauta oli leveä kuin penkki, ja siinä oli ihana istua iltatuulen puhallellessa järveltä. Olipa hotellissa saunakin ja viehättävä ravintola terasseineen. Ravintolasta ja ruokailustamme kerron enemmän ravintola-arvostelublogissani Tanjan Maistamista, kyseinen arvostelu löytyy linkistä: X (jonka lisään tähän, kunhan saan arvostelun kirjoitettua). Illallinen oli kuitenkin varsin onnistunut, mainittakoon se jo tässä.

Hotellin sisustus henki venäläisyyttä tylliverhoineen ja raskaskuvioisine kalusteineen. Astiat olivat myös hyvin persoonallista tyyliä, jollaista Suomessa harvoin hotelleissa näkee. Meitä nämä seikat viehättivät. Mieleemme tuli koko ajan joku pieni, uusi hotelli Pietarissa. Se selvisi, että hotellin kokki oli ainakin venäläinen. Vastaanoton naiset olivat suomalaisia. Hotellissa tuntui olevan sekä suomalaisia että venäläisiä asiakkaita.

Vuokrasimme hotellista polkupyörät 10 euron hintaan per naama per vuorokausi. Suunnitelmamme muuttuivat kuitenkin jälleen sitä tahtia, että lopulta emme pyörillä ajaneet metrin metriä. Ja ystävällinen vastaanottovirkailija vähensi pyörien hinnat laskustamme.

Saunaan menimme hieman virallisen saunomisajan jälkeen, joten saunoimme miesten saunassa kahdestaan. Privasaunavuoro, ei paha.

Meillä ei ole hotellista mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Hintakin oli jotain aivan muuta kuin Katinkullassa. Maksoimme kahden hengen huoneesta aamiaisineen ja saunoineen 75 euroa. Tällä kertaa tarjoukseen sisältyi myös yksi kierros minigolfia veloituksetta. Aamiaisella tee tarjoiltiin pöytään (irtoteetä) ja sämpylät olivat kokin itse leipomia. Kylpyläähän VL-hotellissa ei ole, mutta rantaa pitkin Katinkultaan ei ole pitkä matka kävellen, pyörällä tahi autolla. Hotellilla on myös oma pieni uimaranta. Suosittelen lämpimästi!

Sitten ihan kuriositeettina muutama kuva Pipefestistä. Tyhmyys tiivistyy joukossa ja ihme sioiksi porukat muuttuvat festareilla. Miten tälläisessa kaatopaikassa kukaan enää edes viihtyy:

Sunnuntaina puolilta päivin oli muutama hemmo jonottomassa puhaltamaan. Viisasta, sillä festarialueen nurkalla jokainen kuljettaja puhallutettiin, itse asiassa sekä sisään- että ulospäin.

Kaveriporukalla Pietariin

Homma etenee. Siis Pietarin porukkareissun suunnittelut ja järjestelyt. Junaliput on varattu, onneksi ajoissa, ei ollut enää montaa paikkaa jäljellä Repinissä reilu viikko ennen matkaa, kun reissumme sijoittuu Suomen pääsiäispyhiin. Myös bussipaikat paluukyytiin on varattu.

Googlailin iltatolkulla Pietarin hotelleja, minohotelleja ja hostelleja, tuttuja ja tuntemattomia. Kyselin tutuilta myös huoneistoja. Tavoitteena oli löytää hyvä ja halpa. Joo. Koska seurueemme enemmistö arvostaa omaa huonetta, vessaa ja suihkua, päädyimme jättämään hostellit varasijalle.

Lopulta löytyikin sellainen tarjous, jota ei kannattanut ohittaa; kolmesta yöstä täytyy maksaa vain kaksi, jotka nekin ovat kohtuuhintaisia. Valintamme kohdistui Pietari-hotellikolossiin: http://www.hotel-spb.ru/. Sijainti lähellä Suomen asemaa - ja siis myös Suomen aseman yhteydessä olevaa metroasemaa - on varsin ok. Yleensä yövymme lähempänä keskustaa, mutta nyt laatu- ja hintavaatimukset asettivat tiettyjä rajoituksia.

Ohjelmaksi olisi suunnitteilla mahdollisesti limusiiniajelu (http://g-ag.ru/limuzinu-peterburg/park-limuzinov/limuzin-dgip/limyzin-porshe-kajen/#2), slummikävelykierros (http://www.peterswalk.com/slums.html), Kafe Idiot (http://www.st-petersburg-life.com/eat/restaurants_details/5-The_Idiot), Club Gribojedov (http://www.griboedovclub.ru/), Blinnyj Domik (http://tanjan-maistamista.blogspot.com/2009/11/viehattavassa-pietarilaisessa-raflassa.html), Trans-force (http://www.trans-force.ru/b2c/contact/spb/), ehkä Smolenskin hautausmaa (Смоленское кладбище) ja paljon muuta, kunhan porukka pääsee yhdessä miettimään menomatkalla.

Kohta mennään! Kovasti olisin ollut menossa jo nyt parina viikonloppuna, mutta Mikon uusi vuosiviisumi on ollut haussa nyt juuri sen reilun kaksi viikkoa, maanantaina sen viimein pääsee hakemaan.

Lappeenrannasta Pietariin

Rupesin maanantai-illan ratoksi suunnittelemaan seuraavaa Pietarin matkaamme, joka toteutuu kuukauden päästä. Ja juu, luit oikein – suunnittelemaan – vaikka yleensä en erityisesti (Pietarin) matkoja etukäteen suunnittelekaan. Nyt tähän hommaan yllytti se, että olemme lähdössä porukalla ja muu joukkio kaipaa suunnitelmia matkan suorittamisen tueksi.

Savonlinja (http://www.savonlinja.fi/linjaliikenne/lprpietari.html) vie helposti ja kohtuullisen edukkaasti Lappeenrannasta Pietariin. Vuoro ei kuitenkaan aja joka ilta, ja meidän lähtömme sattuu vuorottomaan iltaan. Myös junalla pääsee Pietariin Sibeliuksen, Repinin ja Tolstoin voimin: http://www.vr.fi/fin/ulkomaat/venaja/pietari_moskova_ja_viipuri/index.shtml. Tätä matkustusvaihtoehtoa varten täytyy järjestää itsensä ensin Vainikkalan asemalle, jonne pääsee linjataksilla Matkakeskuksesta: http://www.lappeenranta.fi/?deptid=11441.

HH-kuriirikin ajaa tätä väliä arkisin päivittäin, mutta sen aikataulu ei meille nyt sovi. Lisäksi Kuriiri on vähän arvokkaampikin kuin muut liikennevälineet.

Ja jos oikein pihiksi haluaa heittäytyä, voi ajaa junalla Vainikkalasta vain Viipuriin asti ja vaihtaa Viipurissa edulliseen paikallisjunaan: http://www.tutu.ru/spb/rasp.php?st1=42905&st2=40105. Saman säästötoimenpiteen voi toki tehdä myös bussikyydillä, joskin Savonlinjan bussista en suosittele nousemaan paikallisbussiin, vaan paikallisjunaan. Paikallisbussit kun ovat enimmäkseen hitaita, huonoja ja täynnä.

Jos tähän säästöoperaatioon ryhtyy, suosittelen paikallisjunaksi ns. pikajunaa (экспресс), sillä vanhimmat ja hitaimmat paikallisjunat, jotka pysähtyvät kaikilla tahi lähes kaikilla asemilla, käyttävät matkaan Viipurista Pietariin melkein kolme tuntia ja pahimmillaan junissa ei ole edes vessoja.

Joskus aikoinaan minulla oli tapana mennä rajan yli autolla, jättää auto vartioituun parkkiin Viipuriin ja jatkaa Pietariin junalla. Tämä on ehdottomasti edullisin vaihtoehto, saa tankattuakin halvalla, mutten omista nyt autoa.

Pietarissa sitten ajellaan metrolla: http://www.metro.spb.ru/1.html, ehkäpä öiseen aikaan myös maksullisella liftillä eli kansataksilla, kun tavan taksit tuppaavat nykyään pyytämään turhan kovaa hintaa, ettei jaksa lähteä edes tinkimään.

Majoittuakin pitäisi. Minulle välttäisivät hostellit, mutta osa seurueestamme arvostaa omaa suihkua ja vessaa, joten hostellit tippuvat tässä kohtaa kisasta pois. Katselin juuri hotellien ja minihotellien nykyisiä hintoja ja tuskastuin. Meinaamme kuitenkin olla useamman yön kaupungissa, joten kalliiksi tuppaa tulemaan noilla nykyisillä hinnoilla, vaikka ruplan kurssikin on meille vielä edukas.

Ja matkamme ei edes sijoitu kalleimpaan ajankohtaan (высокий сезон, high season, kesä ja vuodenvaihde), vaan matkamme ajankohtaan keväällä on meneillään medium season (средний сезон), kun taas nyt olemme vielä matalien hintojen aikakaudessa (low season, низкий сезон). Joillain hotelleilla vuosi on jaettu hieman eri tavalla, osalla on vain kahden kauden hinnat, osalla taas on olemassa paljon enemmän eri hintakausia.

Hotelleja ja hostelleja olen listannut tässä blogissa jo ihan kyllästymiseen asti, joten ei niistä enempää ainakaan tähän kirjoitukseen. Ja ehkäpä tämä kirjoitus olisi muutenkin jo tässä, matkasuunnitelmahan välille Lappeenranta-Pietari on varsin selvä. Ohjelmaa visiitin ajaksi suunnitellaan sitten myöhemmin, ja se ansaitsee sitten ihan oman blogikirjoituksensakin.

Toim.huom. Nykyään Allegro on kätevin ja nopein - ja neljä vuoroa päivässä molempiin suuntiin takaa, että aikataulut sopivat.

Karibialla risteillen: Pitkä matka Miamiin, aikaero seitsemän tuntia

10.1. sunnuntai
Helsinki-Miami

Enimmäkseen lentokentillä ja -koneissa
Pitkän päivän päätteeksi torakka kiinalaisessa palkitsee
Onnenkeksi sen tietää: ”:)The night life is for you :)”

Varhaisaamiainen Pilotissa ei ollut kovin kaksinen. Leivän ja päällysteiden lisäksi kaikki muu oikeastaan puuttui. Kokki oli jo paikalla, mutta vielä ei kunnon aamiaistarjoilu harmiksemme ollut alkanut.

Kentälle pääsimme hotellin kuljetuksella hyvissä ajoin ennen lentoamme. Tuloaulassa oli hetken pieni paniikki, kun valotaululla luki, että Heathrow cancelled, peruttu. Uups. Tarkempi tarkastelu kuitenkin selvitti, että klo 7.50 lento oli peruttu, meidän lähtisi aikataulun mukaisesti klo 8.


Turvatarkastus oli odottamaamme nähden hieman ylimalkainen, joskin yksi rasvapurkki takavarikoitiin liian suurena.

Sitten alkoi piinani; maha meni sekaisin ja olo oli aivan kamala. Siis KAMALA. En osaa muuta oikein aavistella, kuin että aamupalalla mehussani oli jotain vikaa, nimittäin kaikkea muuta samaa Mama ja Mikko söivät, mutta mehuvalintani oli tropical, kun muilla oli muuta.

Olo oli koneessa jo sellainen, että sain käyttää ykkösluokan vessaa ja kiltti lentosetä toi oksennuspussin, jolle ei kuitenkaan onneksi ollut käyttöä. Lennolla tarjotun aamiaisen syöminen oli käytännön mahdottomuus siinä olotilassa, joten Mikko söi tuplasti aamiaista, johon kuului muun muassa omelettia. Kuriositeettina mainitsen, että Michael Monroen vatsa toimii tasatahtiin miehekkeeni vatsan kanssa; Mikko jonotti pari kertaa yhtä aikaa tämän rocktähden kanssa turistiluokan vessaan. Itsehän siis käytin tasokkaampaa laitosta, johon ei tarvinnut jonottaa.


Lennon päätteeksi saavuimme Heathrown jättimäisellä lentokentällä. Vaihtoaikaa oli kaksi tuntia ja vartti, joka melko tarkalleen kuluikin kaiken maailman tarkastuksiin jonotellessa. Minun ja Mikon käsittely tässäkin tarkastuksessa oli melko kevyt. Meiltä kysyttiin, minne olemme menossa ja missä yövymme. Vastaukseksi riitti, että olemme menossa risteilylle, vaikka todellisuudessa meillä on pari yötä Miamissa vielä risteilyn lisäksi. Niiden viettotapa ei tarkastajaa kiinnostanut, joka oli sinänsä ihan hyvä homma, meillä ei nimittäin ollut varattuna majoitusta, joskin sovimme kertovamme kysyttäessä, että asumme lentokenttähotellissa. Mama pääsikin hieman tarkemmin selvittämään matkasuunnitelmiaan tarkastajalle.

Myöskään lähtöportilla me tahi meidän tavaramme emme kiinnostaneet tarkastajia, menimme sukkana läpi ilman tavaratsekkiä, vaikka hyvin useat, suomalaisetkin, tunnuttiin kollattavan jopa sillä tarkkuudella, että kamerakotelot yms. auottiin. Itse kuljetin laukussani koneeseen vesipullonkin.

Toisella lennolla maha rupesi hiljalleen hieman helpottamaan Imodiumien popsimisen avustuksella, ja nälkä oli ruuan saapuessa kiljuva. Iloksemme lounas oli oikein mukiinmenevä, söin juustotortellinia ja Mikko beefstroganoffia. Annoksiin kuului myös varsin herkullista salaattia, sulatejuustoa, sämpylää.


Katselin yhden leffan aikamatkaajasta ennen nukahtamistani, seuraavaksi esitysvuorossa oli Madagaskar 2 (traileri YouTubessa: http://www.youtube.com/watch?v=lhQ-0HGn8mI).


Sitten lentoamme piristi snack, tex mex -nachot. Toivoimme kuitenkin vielä saavamme jotain kunnollistakin ruokaa, sen verran monta tuntia oli vielä jäljellä määränpäähämme, jossa syöminen ei ollut ykkösprioriteettejamme, sillä meidän oli löydettävä majoitus järkevästi niin, että se sijaitsi lentokentän ja sataman välillä, ettei tulisi turhaa reissaamista ympäri Miamia kaikkien tavaroidemme kanssa. Ja tulihan sieltä sellainen rasvainen piirakka ja vielä ennen laskeutumista.

Jotenkin liioittelulta tuntui kaksi isoa matkalaukkua, kaksi isoa käsimatkatavaraa + olkalaukku kahdella matkalaisella. Mamallakin toki oli niin isot kantamukset, että nainen oli itse niitä pienempi. Olimme varautuneet näin sen takia, että meitä peloteltiin sillä, että ruumamatkatavarat menevät suurella todennäköisyydellä eri osoitteeseen kuin me itse, sillä lentokenttähenkilökunta oli viime aikoina protestina temppuillut matkatavaroiden kanssa Helsingin päässä. Eli käsimatkatavarassa piti olla sen verran tarviketta, että periaatteessa pärjäisi risteilyn ilman ruumatavaroitakin. Toivoimme parasta matkatavaroiden suhteen, ja olisihan meillä kuitenkin vuorokausi aikaa odottaa tavaroitamme Miamissa ennen paatin lähtöä.

Koneessa olimme saaneet varsin hyvät paikat kaikki vierekkäin, kun olimme tehneet lähtötsekkauksen netissä jo perjantaina. Jossain vaiheessa lentoa oli vähän tylsää, kun joku urpo pakkaaja (lue: Tanja) laittoi matkalukemiset ruumaan meneviin laukkuihin.


Massiiviset turvatarkastukset, silti lennolle saa vesipullon vietyä ja viiniä tarjoillaan lasipulloista... varmasti kaikki turvakriteerit täyttyvät tässä.

Saavuimme Miamin lentokentälle väsyneinä. Koska emme olleet varanneet majoitusta etukäteen, rupesin ahkeroimaan lentokentän Call Centerissä. Soitin varmaan viiteen hotelliin, ennen kuin tärppäsi. Kohteeksemme valikoitui Sleep Inn Miami Springsissä kohtuullisen lähellä lentokenttää. Hotellista enemmän erillisessä blogikirjoituksessa Mieluummin Sleep Inn kuin sleep out @ Miami.




Amerikassa kaikki on suurempaa

Majoituttuamme kaipasimme vielä illallista, vaikka olotila oli melkoisen väsynyt. Respasta kertoivat, että alueella oli useita ravintoloita kävelymatkan päässä. Päädyimme lähellä sijaitsevaan kiinalaiseen ravintolaan, Ping Houseen. Ravintola oli kohtuullisen täynnä. Ruoka-annokset olivat valtavia ja melko rasvaisia. Muutenkaan ruoka ei oikein maistunut sellaiselta kiinalaiselta, mihin olemme tottuneet, mutta kyllähän tuolla nälkä lähti, vaikka kukaan ei saanut syötyä annostaan loppuun. Viini oli kuitenkin hyvää ja edullista.




Illallisen kruunasi pienehkö torakka, joka terhakkaasti touhusi pöydällämme. Kuvaan se ei kuitenkaan suostunut, vaan kipitti pöydän ja seinän väliin.

Jälkiruuaksi saamassani onnenkeksissä luki ”:) The night life is for you. :)” OK.

Karibialla risteillen: Matka alkaa ”harrastelijataksikuskin” kyydissä

9.1.2010 lauantai
Lappeenranta-Helsinki

Taksissa, junassa, lentokenttähotellissa
Suuntana Miami, Karibian risteily, Meksiko ja Belize

Taksi hurautti pihaamme noin 19 minuuttia ennen junan lähtöaikaa. Koominen kuljettaja kertoi ”harrastavansa” taksin ajamista ja päivitteli, että Suomessa taksikyyti on niin hirveissä hinnoissa. Aloitusmaksukin lauantai-iltana on 8 euroa ja siihen päälle rapsahtaa toista euroa joka kilometriltä. Hauska kuljettaja päätyikin sitten pistämään mittarin kiinni jo Prisman kohdilla, vaikka asemalle oli vielä pari kilometriä – kompensaatiota kovaan hintaan.

Ehdimme suhteellisen tiukasta aikataulustamme huolimatta ostaa liput ja seisoskella vielä -21 asteen pakkasessa laiturilla ennen kuin juna tulla puksutti asemalle.
Tikkurilassa hyppäsimme junasta ulos -19 asteen pakkaseen ja siitä jälleen taksin kyytiin. Karautimme läpi lumisen Tikkurilan Pilotti-hotellille. Kun hetken touhusimme huoneessamme, olikin aika tajuta, että nukkumiseen ei jäänyt enää montaa tuntia, aamiaiselle oli mentävä viiden maissa.

Pietarin Atmo-hostellissa majoittuu edukkaasti

Asukkaille on tarjolla ilmainen netti

Pietarilaisessa Atmo-hostellissa yövyimme marraskuussa 2009. Hostellin sijainti on erinomainen, aivan Nevskin kupeessa. Muutenkin kyseessä on mallikas majapaikka.


Rappukäytävä ei vielä vakuuta, mutta moni kakku päältä kaunis.

Ensin meidät majoitettiin samaan huoneeseen venäläisen mamman kanssa, joskin respan tyttö kertoi jo saapuessamme, että muutamme toiseen huoneeseen myöhemmin, kunhan huoneen asukit saapuvat ja tuovat avaimet mukanaan. Muutimme siis jo samanan iltana venäläismummon huoneesta autralialaisen nuoren pariskunnan kanssa samaan huoneeseen, että mamma saa oman rauhan.


Mistä tiedät, että huoneessasi asuu venäläismummo?


Mistä tiedät, että huoneessasi asuu australialainen travellaajapariskunta?

Hostelli oli siisti, vessapaperia riitti, huoneesta ei kukaan tullut hätistelemään pois aamulla, vaikka biletysillan päätteeksi otimme oikeudeksemme nukkua hieman myöhempään. Hostellilla oli myös kiva tyyli, oli taidegalleriat yms.






Ainoa epäkohta oli hostellin löytäminen. Kyltti ovessa on niin pieni ja huomaamaton, että tuli jo käveltyä ohi, ennen kuin huomasimme oikean oven. Samaan tapaan on kyllä suurin osa muistakin hostelleista "piilotettu", kun ne on rakennettu asuin- ja liiketaloihin korkealle kerroksiin.


Hintaa majoitukselle tuli 500 ruplaa/naama eli (noin) kymppihän riittää!

Netissä Atmon sivu: http://ru.atmohostel.ru/

Jos Helsinki on hetkisen kaunis, niin Viipuri on vielä kauniimpi laskevan auringon valossa

Vuodenvaihdetta juhlistimme aattona Joensuussa perinteisin saunoin, pommein ja illastamalla Maman kanssa. Seuraavana päivänä päätimme panna vuoden käyntiin pienellä lähialuematkailulla Viipuriin.

Kurvasimme välin Joensuu-Lappeenranta autoillen. Samantien Lappeenrantaan saavuttuamme kävimme matkakeskuksessa junalippujen ostossa. Tarkoituksenamme oli alun perin ollut ehtiä Savonlinjan Viipurin bussiin viideltä, mutta hitaan liikkeelle lähdön ja huonon ajokelin seurauksena emme siinä onnistuneet.

Seuraava vaihtoehtomme oli Repin, johon olisimme ehtineet linjataksilla klo 17.40 matkakeskuksesta. Repin ei kuitenkaan liikennöinyt 1.1.10. Niin kovasti ehdimme jo innostua matkailusta, että otimme sitten liput Tolstoihin, vaikka hinta näin lyhyelle välille onkin aivan kohtuuton (31 euroa/naama talvisesonkiaikana), kun Tolstoissa ei virallisesti ole muita kuin makuupaikkoja, vaikka tuon välin periaatteessa vaikka seisoisi. Verrokiksi manittakoon, että bussilla Viipuriin pääsee 12 eurolla, opiskelijalle hinta on 8,40 euroa ja Repinillä pääsee 31 eurolla Pietariin asti. Junamatkan hintaa korottaa vielä linjatakseilu Vainikkalaan, joka kustantaa 5,90 euroa/matkustaja.

Vainikkalaan siis täräytimme linjataksilla pimeän maaseudun läpi kuskin kaahatessa kuin viimeistä päivää. Vainikkalassa suoriuduimme Suomen rajamuodollisuuksista sukkana, ja lyhyt pyrähdys Tolstoilla Viipuriin sai alkaa. Junamatkan aikana emme juuri muuta ehtineet kuin täyttää maahantulokortit ja suoriutua Venäjän rajamuodollisuuksista, kun meidän täytyi jo poistua lämpimästä junasta hyytävän kylmään ja pimeään Viipuriin.

Hotelliksemme olimme mm. sääolosuhteiden takia valinneet uudehkon hotellin, joka sijaitsee aivan Viipurin aseman kyljessä, jonne ei siis tarvitse tuulessa ja tuiskussa taivaltaa montaakaan askelta asemalta. Hotelli on Viking: http://www.viking-inn.ru/ru/. Valitettavasti kyseinen hotelli oli jo täynnä. Hotellilta meille suositeltiin toista melkoisen uutta hotellia kauppatorin laidalla, hotelli Victoriaa. Hotellien testauslistallamme on ollut myös kyseinen majatalo, joten siihen siis päädyimme, kun siellä puhelinsoiton perusteella tilaakin oli.


Torkkelinpuistossa ei ollut ruuhkaa 1.1.10 yömyöhään

Victoriasta olen jo kirjoittanut eräässä aikaisemmin julkaisemassani tekstissä Viipurin Victoria kauppatorin laidalla: http://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2010/01/viipurin-viktoria-kauppatorin-laidalla.html.

Muita kohteita ja aktiviteetteja Viipurin vierailullamme: Omega-klubi, jossa myös illallistimme (omassa blogitekstissään aiheesta enemmän: linkki), kävelykierros Viipurissa, jonka kuvasatoa esillä mm. tässä blogikirjoituksessa, sekä ravintola Slavjanskaja Trapeza, josta myös tarkemmin omassa blogikirjoituksessaan (linkki) ravintola-arvostelublogissani Tanjan maistamista.


Mustainveljestenkatu


Raatitorni


Satamassa näkee hieman isompia paatteja kuin noin 65 kilometrin päässä Villmanstrandissa



Facebook-statukseni sanoin: Jos Helsinki on hetkisen kaunis, niin Viipuri on vielä kauniimpi laskevan auringon valossa.

Mielummin Sleep Inn kuin sleep out @ Miami

Saavuimme Miamin lentokentälle väsyneinä ja ryytyneinä. Ensin olimme matkustaneet junassa LPR-HKI, sitten nauttineet pari tuntia unta Pilotti-lentokenttähotellissa Hesassa, lennähtäneet Finnairilla Heathrowlle kolmessa tunnissa ja sieltä siirtyneet American Airlinesin yhdeksän tunnin lennolla Miamiin. Majoitusta emme olleet varanneet etukäteen, joten rupesin ahkeroimaan lentokentän Call Centerissä. Soitin suunnilleen viiteen hotelliin, ennen kuin tärppäsi. Kohteeksemme valikoitui Sleep Inn Miami Springissä kohtuullisen lähellä lentokenttää. Hotellille oli ilmainen shuttle-bussi, jota odottelimme puolisen tuntia Miamin leudossa iltatuulessa lentokenttärakennuksen edessä. Hotelli on ihan mukava. Hintaa huoneella tuli 80 dollaria ja risat, joka ei kahdelle hengelle ole paljon, mutta yhdelle hengelle huone maksoi myös saman. Hintaan kuului continental breakfast ja ilmainen shuttle lentokentän lisäksi Miamin satamaan - joka ei ollutkaan shuttle-kuskin mielestä enää ilmainen, kun sitten seuraavana päivänä saavuimme satamaan. Ilmainen langaton nettiyhteys toimi kuitenkin moitteettomasti. Aiheeseen: Huoneissa on valtavat pedit, huoneet eivät muutenkaan ole mitenkään pieniä. Amerikassa kaikki on suurempaa. Ja huoneissa on harmiksemme myös kokolattiamatto, kuten oli edellisenä yönä Pilotissakin; tukkoinen aamu tiedossa allergisille. Seinät Sleep Innissä on tehty paperista, naapurin telkkua pystyy seuraamaan sujuvasti yrittäessään nukkua. Yön aikana kuuntelin myös venäläisporukan majoittumista sekä suomalaisperheen kotiutumisrituaaleja. Sitten laitoin korvatulpat. Aamiainen oli vaatimaton ja vähän tylsä, continental. Meitä ei oikein ilahduttanut hotellin "aamiaisastiat". Kaikki oli 110-prosenttisesti kertakäyttökamaa, ihme styroksia. Meillä oli aamiaisen jälkeen vielä reilusti aikaa rentoutua, ennen kuin oli tarkoitus lähteä kuljeksimaan. Rentoutumisesta ei kuitenkaan ollut lopulta tietoakaan, joku remontti alkoi ikkunamme takana jo ennen yhdeksää. Hurja poraaminen ja ties-minkä-laitteen ulina ja jyrinä, kovatulppia tarvittiin taas. Kovimmillaan mökkälä oli, kun miehet tuunaisivat juuri meidän ikkunaamme. Kiva pitää ikkuna ja verhot kiinni aurinkoisena päivänä, kun sedät remppaavat ikkunanpieliä. Amerikan tyyliin hotellissa ei ollut matkatavarasäilytystä, mutta kiltisti pyydettyäni saimme jättää tavaramme toiseen huoneistamme siihen asti, kunnes lähdimme shuttlella satamaan. Ihan hyvä fiilis jäi tästä majoituksesta. Ja kävelymatkan päästä Sleep Innistä on yksi parhaista italialaisista ravintoloista, jossa olen käynyt, Ristorante Basilico. Lounastimme siellä edukkaasti ja nautinnollisesti ennen satamaan lähtöämme.

Viipurin Victoria kauppatorin laidalla

Yövyimme Viipurissa viikonloppuna uudehkossa hotellissa, Victoriassa. Yövymme usein vaatimattomammin, mutta ajatattelimme nyt testata hieman tasokkaamman uuden hotellin. Valitsimme majapaikaksemme ensin hotelli Vikingin, koska pakkasta oli rapiat -25 astetta ja kyseinen hotelli on aivan aseman vieressä. Se oli kuitenkin täynnä. Toisena vaihtoehtona olimme harkinneet hotelli Viktoriaa torin laidalla. Vikingistä soittivat Viktoriaan ja kysyivät, onko tilaa ja mitä maksaa. Viktoria oli jonkin verran vielä Vikingiä kalliimpi, kahden hengen standart-huone maksoi 2900 ruplaa sisältäen aamiaisen (kurssin ollessa noin 44 ruplaa/euro). Halusimme majapaikan kuitenkin mahdollisimman pian, koska kello oli jo paljon ja tavoitteenamme oli ehtiä vielä illalliselle.

Ihan siistiksi ja tyylikkääksi hotelli osoittautui, varmasti Viipurin parhaimmistoa. Näköalat ylimmästä kerroksesta tekivät vaikutuksen. Harmiksi sää oli vielä aika tuhnuinen kuvaushetkellä, nimittäin iltaa kohti kirkastui ja aurinkokin tuli esiin.


Kokolattiamatot vaan valitettavasti pilasivat aamumme; molemmilla oli nenät tukossa ja silmät ihan rähmällään. Epäilimme ensin, että olimme nukkuneet höyhentyynyillä, mutta lähempi tarkastelu viittasi kuitenkin siihen suuntaan, ettei näin ole. Harvinaisen vahvat allergiareaktiot kyllä molemmilla, joten toiste meillä ei kyseiseen hotelliin ole asiaa, ellei saada allergiahuonetta. Toisaalta, Viipurissa voi yöpyä ihan kohtuullisesti edukkaammammalla hinnallakin, joten tulipahan testattua mielenkiinnosta, mutta voi olla, ettei homma toistu meidän osaltamme.


Aamiainen oli maittava ja monipuolinen, ja oli miellyttävää, että sunnuntaina aamiaiselle pääsi yhteentoista asti, ja täyttivät astioita vielä aamiaisen viime metreilläkin. Erityisen herkullisia olivat pavut valkosipulisessa tomaattikastikkeessa!

Vinkkejä Egyptin matkalle, Hurghadaan ja Sharm el Sheikhiin

Kaverini lähti Egyptiin melko pian sen jälkeen, kun olimme itse palanneet Egyptistä (kohteet Sharm el Sheikh, Hurghada, Kairo, Luxor, Dahab, Saint Catherine) tammikuun lopulla 2009. Kirjoittelin silloin joitain yleisiä vinkkejä Egyptiin/Hurghadaan häntä varten. Nyt on taas tuttuja lähdössä Egyptiin, tällä kertaa Sharm el Sheikhiin, joten täydentelin vinkkejä Sharmin osalta ja päätin laittaa kootut tänne muidenkin avuksi ja iloksi. Matkastahan on kokonainen matkakertomuskin tässä samassa blogissa, mutta kuten sanottu, tässä vinkkejä hieman kootummin:

Egyptissä on edullista syödä rafloissa ja kuppiloissa, mutta alkoholi on melko kallista ja paikoitellen hieman hankalasti hankittavissa, kunnon muslimimaan tapaan. Edes kaikissa rafloissa ei myydä alkoholia, mutta silloin sinne voi yleensä viedä omat ruokajuomat. Kannattaa toki kysyä aina ensin, ettei tule loukanneeksi tarjoilijoita/omistajaa.

Egyptissä on koptikristittyjen pitämiä baareja, kauppoja yms., joista saa paikallista viiniä ja muita miedohkoja juomia kohtuuhintaan myös ostettua mukaan, mutta näitä paikkoja ei ole ihan joka nurkalla. Sharm el Sheikhissä Bacchus Marketteja on Naama Bayssa aika tiuhaankin, Hurghadassa taas alkoholikauppoja on harvakseltaan Naaman kävelykeskustaan verrattuna. Hotellit ja useat raflat myyvät alkoholia toki baarissaan, ja jotkut myös ulos, hinnat vaan ovat korkeahkot. Tinkiminen kannattaa alkoholin ostossakin.

Tinkiminen kannattaa tässä maassa aina ja joka paikassa, jopa apteekissa ja rahanvaihdossa. Tahtovat siis lähes kaikkialla pyytää aluksi aina aivan liikaa hintaa. Erityisesti taksit, jotka ovat lopulta todella edullinen kulkuväline erityisesti Hurghadassa. Sharmissa taksit ovat lähtökohtaisesti hieman kalliimpia, mutta eivät länsimaiselle kukkarolle kuitenkaan oikeasti hinnakkaita. Minibussi eli jalla on aivan pilkkahintainen kulkupeli. Jallat ovat tosin melko täysiä, mutta jos kuljettaja ottaa kyytiin, niin periaatteessa mukaan mahtuu. Jallaan pääsee kyytiin lähes mistä vaan ja kyydistä voi jäädä lähes missä vaan.

Egyptissä on olemassa myös sellaisia kiinteähintaisia kauppoja ja marketteja - fixed price = eli hintalapuilla merkityt kiinteät hinnat - joissa ei tarvitse tinkiä, mutta ne ovat poikkeus kaikkeen muuhun kaupankäyntiin.

Paikallinen viini on ihan hyvää, mutta viina ihme polttoöljyä. Viinat kannattaa ostaa lentsikasta tai kotimaan kentältä, mikäli sellaisia tahtoo matkalla nauttia. Myös ensimmäisten 48 tunnin aikana voi turisti käydä paikallisessa duty free -myymälässä, josta saa kohtuuhintaan kansainvälisiä viinatuotteita, mutta myös paikallista tavaraa. Tuo aikaraja on sitten tiukka, sen umpeuduttua on turha käydä norkumassa, eivät myy. Meidän seurue esimerkiksi kävi hakemassa eräille venäläisille viinaa, kun eivät raukat enää saaneet aikarajan umpeuduttua. Mitään laitontahan siinä ei sinänsä ole, kukin saa käyttää juomakiintiönsä kuten haluaa.

Olut taisi olla ihan normihintaista rafloissa ja baareissakin, mutten osaa sanoa, onko se hyvää, kun en olutta juo. Paikallisesta viinasta tehdyt paukut eivät olleet myöskään hurjan kalliita, mutta aika tujuja ja kuten sanoin, melkoista tavaraa. Paikallinen juoma nimeltä ID Edge ja Double Edge on hyvää ja edullista, Breezer-tyyppinen pullojuoma. Sitä on tarjolla myös useissa yökerhoissa.

Maha tuppaa Egyptissä menemään jossain vaiheessa hieman sekaisin (Faaraon kirous, Egyptian belly), vaikka kuinka käsihygieniasta yms. huolehtii. Bakteerikanta on niin eri. Apteekeissa on siihen tautiin sopivat reseptittömät, mutta tehokkaat tropit.

Nähtävää Egyptissä on älyttömästi. Suosittelen visiittiä Kairossa ja/tai Luxorissa, bussilla tai lentäen. Gizan pyramidit on nähtävä ja Karnakin temppeli! Ovat kyllä kokemisen arvoiset.

Sukeltaminen ja snorklaaminen Punaisessameressä kannattaa. Hurghadassa pääsee ihan oikealla sukellusveneelläkin 22 metrin syvyyteen.

Hurghadassa on hieno vierasvenesatama ja siellä on mainio ulkoilmadisko nimeltä HedKandi, siellä saa ruokaakin, tosin hintataso on tavan kuppiloita kalliimpi.

Sharm el Sheikissä Naama Bayn kävelykeskustan tuntumassa on paljon yökerhoja ja klubeja. Löytyy mm. Pacha, joka ei juuri ibizalaiselle kaimalleen ainakaan meiningin suhteen häviä. Hieman on ehkä pienempi ja mukavasti talvella vilpoisampi.

Hurghadassa on kiva pieni akvaario, jossa pääsee pällistelemään paikallisia kaloja. Käytiin myös lasipohjaveneellä ajelemassa ja kaloja tsekkailemassa, oli ihan kiva reissu sekin. Onnistuu sekä Hurghadassa että Sharmissa, kuten myös Dahabissa.


Minulla olisi ihan tuhannesti kerrottavaa, pidän Egyptistä tosi kovasti. Paikallinen musiikki on tosi hyvää. Aurinko paistaa käytännössä aina. Kulttuuria ja historiaa maa on pullollaan. Tosi hienoja museoita. Yöelämäkin on vilkasta. Ruoka on hyvää, niin paikallinen kuin italialaistyyppinenkin, jota siellä paljon tarjotaan. Kalaa ja äyriäisiä on tarjolla, kun paikka on meren rannalla. :) Kärpäsiä piisaa myös, mutta ei siis ruokana. :D Paikailliset itikat, ne purevat ilkeät ötökät, jotka eivät inise, mutta kuppaavat illan laskettua suojaamattomat koivet.


Pikkuvinkkejä:
- Maitohappobakteerit ja käsidesi ovat tarpeen mahataudin välttämiseksi.

- Erityisesti Hurghadassa ja Sharm el Sheikhissä pärjää englantia paremmin venäjän kielellä (paljon venäläisiä matkailijoita).

- Setelit 50 LE ja 50 piasteria ovat hämäävän samannäköiset.
- Egyptistä ei saa tuoda pois maasta mitään, mikä kuuluu Punaiseenmereen.

- Tinkimisen, rahan ja hintojen kanssa täytyy olla tarkkana joka paikassa; taksissa, apteekissa, kaupassa, ravintolassa, rahanvaihdossa. Oma hotelli taisi olla ainoa paikka, missä ei yritetty ukottaa /pyytää ylihintaa/olla tuomatta rahasta takaisin tms. Muutamia fixed price -kauppoja.

- Omat eväät hotellihuoneeseen kannattaa viedä repussa, muuten voi tulla huomautus, että hotellista voi ostaa kaikki tarvittavat hyödykkeet. Huoneistohotellissa ei ole niin tarkkaa, koska siellä on fasiliteetit valmistaa itsekin sapuskaa huoneistossaan.

- Perinteistä ”Tule liikkeeseeni kirjoittamaan Suomeen menevään korttiin terveiset, kirjoittamaan vieraskirjaan, saamaan joku ilmainen lahja, lukemaan mitä kortissa lukee suomeksi…” käytetään paljon turistien kauppaan houkuttamiseksi. Ja sitten kun kauppaan menee, ei ihan äkkiä ulos pääsekään; kaikkea on katsottava, teetä on juotava jne.

- Erityisesti paikallisilta matkayrityksiltä retkiä varattaessa on tiedusteltava tarkkaan, mitä retken hintaan sisältyy: sisältyvätkö pääsymaksut kohteessa, kotiinkuljetus retken jälkeen, montako tuntia kohteessa on aikaa jne.

- Kaikesta pitää tipata. Pientä rahaa kannattaa olla mukana.

- Paljon itikoita ja kärpäsiä.

- Vasen käsi on vain pyllyn pyyhkimistä varten.

- Huomioida sopiva pukeutuminen rannalla, kaupungilla, moskeijoissa, temppeleissä yms.

- Illat viileitä talvella.

- Tax free -sääntö 48 tuntia maahan tulosta.

- Pankkiautomaatit toimivat hyvin.

- Egyptiin suomalainen tarvitsee viisumin.

Retkiä ja tekemistä Sharmissa (/Sharmista):
Arabilainen hevosratsastus
Kamelilla aavikkolla
Lasipohjaveneellä Punaisellamerellä
Ras Mohammed, snorklaaminen ja sukellus
St Catherine & Dahab
Mount Moses & St Catherine
Coloured Canyon, Dolphin Beach & Dahab
Beduiini-ilta tähtitaivaan alla
Delfiinishow
Mönkkärillä aavikolle
Kairo bussilla/lentäen
Luxor lentäen
Alf Leyla wah Layla - tuhannen ja yhden yön show
Rannalla tahi altaalla löhöily
Shoppailu
Klubbaminen
Kirkot
Moskeijat
Muistomerkit
Old Sharm
Naama Bay
Opastettu kaupunkikierros
Basaarit

Retkiä ja tekemistä Hurghadassa (/Hurghadasta)
Akvaario
Kamelilla aavikolla
Lasipohjaveneellä Punaisellamerellä
Snorklaaminen, sukellus (retket ja safarit, kurssit)
Monenlainen vesiurheilu
Giftun, saari
Mahmyan saariretki
Sakkala (uusi keskusta, kutsutaan myös El Sakala tai Sigala)
El Dahar (vanha keskusta, Downtown, kutsutaan myös ad-Dahar)
El Daharin basaarialue
El Memsha, kävely- ja ostoskatu
Vatsatanssishow
Sukellusvene
Vierasvenesatama
Golf
Makadi Beach
El Gouna ja laguunit
Maastoauto-, mönkijä- tai moottoripyöräsafari
Kairo (esim. egyptiläinen museo, Gizan pyramidit ja sfinksi, Koptilainen museo, Tahirin aukio)
Luxor (esim. Karnakin ja Luxorin temppeli, Kuninkaiden laakso, Hatsepsuthin temppeli)
Kalastus
Rannalla tahi altaalla löhöily
Shoppailu
Klubbaminen
Kirkot
Moskeijat
Muistomerkit
Opastettu kaupunkikierros
Basaarit
Otson kauppa :D

Hurghada: http://www.hurghada.com/index.aspx

Hyvää infoa yleisesti Egyptistä ja Luxorista: http://www.luxor-info.net/

P.S. Meillä on satoja matkakuvia tästäkin reissusta, mutta kun rupesin miettimään, voisinko laittaa tähän juttuun vain yhden kuvan, joka antaisi jonkinlaisen kuvan matkastamme, ei homma ollutkaan niin yksinkertainen. Minkälaisen kuvan haluaisin antaa maasta, jossa on niin paljon erilaista: on uutta kaupunkia, vanhaa kaupunkia, uutta satamaa, vanhaa satamaa, hienoja rantoja ja hotellialueita, kirkkoja, moskeijoita, perinteitä ja kulttuuria, yökerhoja, kävelykatuja, beduiineja, kameleita, turistipoliiseita, pyramidit, Punaisenmeren kala- ja korallirikkaudet, kissoja, vuohia... Pakko kai laittaa sitten tähänkin tekstiin useampi kuva.

Pietarista, venäläisestä ruokakulttuurista, joistain eroista ja yhtäläisyyksistä - ehkäpä ja keskimäärin

Katsoin pari viikkoa sitten Pietarista, varsinaisesti Pietarin ruokakulttuurista (amerikkalaisin silmin), kertovan telkkuohjelman Matkalla: maailman oudoimmat ruuat (Bizarre Foods with Andrew Zimmern), jossa oli vuorossa Pietari-jakso. Kirjoitin siitä blogin, jossa listasin Andrewn käyntikohteita nettilinkkeineen sekä mietin hieman suomalaisten ja venäläisten eroja ja yhtäläisyyksiä ohjelman herättämien ajatusten pohjalta.

Ohjelma ei mene kovinkaan syvälle, vaan esittelee sitä tunnetuinta Pietaria ja tunnetuinta ja pidetyintä ruokakulttuuria alueella. Silti suosittelen ohjelmaa.

Blogini löytyy Sivistyksen kehto -blogista Bloggerista: http://sivistyksenkehto.blogspot.com/2009/12/eroista-ja-yhtalaisyyksista.html

Ihan kuriositeettina tähän Pietarin metrotietoutta, kun satuin sellaista Minun Venäjäni -blogista löytämään. Uutta ja vanhaa tietoa, mielenkiintoisia yksityiskohtia: Pietarin metro paisui uuden linjan verran.

Yksi maailman seitsemästä ihmeestä

Maanantai 12.1.2009
Kairo

Yöllä linja-autossa… jälleen
Gizan pyramidit
Kairo ja Kairon museo

Meillä on klo 1.30 lähtö Deturin Kairon retkelle Hurghadasta majoituksemme edestä. Matka Kairoon sujuu nukkumalla ja muutamalla pissitauolla.


Matkalla Kairoon, auringonnousu


Kairon aamuruuhka


Tässä on Niili


On pysäyttävä hetki, kun kaupunkikuvaan yhtäkkiä ilmestyvät pyramidit.

Kairossa olemme aamusella kasin maissa ja suuntaamme suoraan Gizan pyramideille, joista kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa:


Pyramidia ei saanut kiivetä muutamaa askelmaa ylemmäs kuin sisäänkäynnin kohdalta. Mistäkö tiedän? No, yritin tietenkin kiipeillä omin päin hieman korkeammalle, ja heti tuli huomautus vahtisedältä. :)


Kheopsin pyramidi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kheopsin_pyramidi


Busseja on kuin Lappeenrannan Lidlin pihalla lauantaisin.








Pyramidien jälkeen käymme lounaalla ihan tyylikkäässä ja laadukkaassa ravintolassa, jossa lounas nautitaan monipuolisesta seisovasta pöydästä. Seuraavaksi vaellamme Kairon valtavassa ja mielenkiintoisessa egyptiläisessä museossa, jossa on maailman suurin egyptiläisen taiteen kokoelma.

Kairon museossa ei saa kuvata, joten jätimme kameran autoon oppaan kehoituksesta. Kuitenkin museon pihalla saakin kuvata, joten räppään muutaman kuvan puhelimella:







Joku museossakin on kuitenkin kuvannut, tässä kuvagalleriaa: http://www.paikkaauringossa.fi/galleria/7558/36918#1

Tietoa Kairon egyptiläisestä museosta: http://www.luxor-info.net/egyptilainenmuseo.html

Päivän lopuksi käymme kaupungilla mm. papyruskaupassa.











Ja sitten alkaa pitkä kotimatka bussilla. Jälleen nukumme suurimman osan matkasta, kun ei maisemassakaan ole juuri muuta katsottavaa kuin pimeä aavikko.