Kuwait matkakohteena

Vierailimme Kuwaitissa pääsiäispyhien aikaan. Irakin ja Saudi-Arabian naapurissa sijaitseva Kuwait ei ole tunnettu matkailumaa. Englantia kuitenkin puhutaan yleisesti, koska Kuwaitin väestöstä noin 70 prosenttia on siirtolaisia ja siirtotyöläisiä, joten suurimmalle osalle yhteinen kieli on englanti, jota tosin äännetään mielenkiintoisesti.

Suurimmat väestöryhmät ovat aasialaiset (38 prosenttia), etniset kuwaitilaiset (31 prosenttia) ja muut arabit (28 prosenttia). Kuwaitin lähes neljästä miljoonasta asukkaasta noin 2,7 miljoonaa on Kuwaitin kansalaisia.

Kuwaitin katukuvassa näkyvät vahvasti intialaiset, joita lienee maan aasialaisista suurin osa. Kaupoissa ja ravintoloissa on töissä todella monen maan väkeä, mutta paljon intialaistaustaisia sielläkin. Väkeä on myös Egyptistä, Sri Lankasta, Irakista, Saudi-Arabiasta jne. Etnisiä kuwaitilaisia  tai saudi-arabeja emme yhdestäkään palveluammatista tavanneet, vaikka heitä kuljeksi kyllä ostoskeskuksissa, nähtävyyksissä ja ravintoloissa asiakkaina. Myös rannoilla ja puistoissa he viihtyivät lapsineen.

Etniset kuwaitilaiset pukeutuvat enimmäkseen kaapuihin. Miehillä on valkoiset kaavut ja huivit, naisilla mustat kaavut ja hunnut. Osa naisista peittää koko kasvonsa silmiä lukuun ottamatta, osalla on vain huivi päässä, ja joillain harvoilla oli myös hiukset näkyvissä kaavusta huolimatta. Uimassakin naiset olivat jonkinlaiset uintikaavut yllään.

Länsimaalaisia ei juuri näkynyt, aika harvinaisia me kalpeanaamat olimme. Meitä kyllä katsottiin, mutta ei mielestäni tuijotettu ainakaan sillä tavalla kuin esimerkiksi Bangladeshin Dhakassa. Eikä kukaan tullut ottamaan meistä kuviakaan :D

Matkailumaa Kuwait ei selvästikään ole. Matkailijoita ei ole huomioitu millään tavalla, turistikrääsää ei ole tarjolla, ei edes karttoja. Ei t-paitoja, ei jääkaappimagneetteja. Ei tavaraa tuputtavia basaarimyyjiäkään; saimme aivan rauhassa käyskennellä basaareissa, mitä monessa arabimaassa ei tapahdu. Tosin Qatarin Dohassa meille ei myöskään tuputettu basaareissa, tai toki muuallakaan.

Matkatoimistossa kävimme kyselemässä kiertoajelua ja karttaa. Kumpaakaan ei ollut tarjolla. Ehdottivat TripAdvisoria… Emme tosiaan kuvitelleetkaan, että jonkinlainen turistibussi kiertelisi Kuwaitissa/Kuwait Cityssä, mutta ajattelimme, että he voisivat jotenkin kiertoajelun kuitenkin järjestää.

Kiertoajeluita heiltä ei kuulemma kysellä, mutta yhden yhteystiedon he antoivat, joka taas antoi seuraavan yhteystiedon. Whatsappailimme hetken, mutta kun ei ruvennut järjestymään, niin kysyimme hotellista apua. Ja kas, hotellilla oli oma englantia puhuva kuljettaja, joka lähti meitä tuntihinnalla kierrättämään. Mielenkiintoista tosin, ettei meille mainittu mitään tällaisesta palvelusta saapuessamme. Ei tosin mainittu myöskään hotellin saunasta ja uima-altaasta, nekin kaivoimme hotellin nettisivuilta. Vähän olisi ehkä petrattavaa, vaikka hotelli muuten varsin hyvätasoinen olikin.

Kuljettajamme ja TripAdvisorin avulla sitten tutustuimme paikkaan paremmin. Löysimme mielenkiintoisia kohteita, kuten Kuwait Towers, hienoja ostoskeskuksia kauniine maisemineen, Mirror House -museo, ranta, hieno kaupunki nimeltään Salmiya yms.

Ainoa, mikä tuotti kuljettajallemme kovasti päänvaivaa, oli mausteet. Halusimme paikallisia mausteita, mutta kuljettaja ei ollut koskaan kuullut sanaa ”spice”, hän ymmärsi vain ”spicy food”. Selitimme, että jos meillä on jo ”food”, ja jos haluamme siitä ”spicy food”, niin mitä tarvitsemme. Lopulta pääsimme ostamaan paikallismausteita :D

Kuljettaja myös manaili, että bensa on kovasti kallistunut Kuwaitista. Lopulta selvisi, että se maksaa peräti 30 senttiä litralta. Mikäs siinä on kurvaillessa 5-litraisella V8-koneella.

Ja tosiaan, kuljettaja Kuwaitissa oli enemmän kuin tarpeen, Kuwait City ei ole suunniteltu kävelijöitä silmällä pitäen, kaupunkia mm. halkoo moottoritie, jota ei pysty ylittämään jalan kuin muutamasta kohdin, jolloin kävelymatkat kaupungilta esimerkiksi rannalle ovat kilometrejä ja kilometrejä. Jotenkin mieleen tulee Amerikka, tosin alkoholiton Amerikka aavikolla.

Huhtikuussa sää oli meille mieleinen. Lämmintä oli päivällä pahimmillaan +28, mutta aurinko ei porottanut pilvettömältä taivaalta, ja totta puhuttuna asteet tuntuivat numeroita viileämmiltä. Ulkona oli ihan hyvä syödä, kävellessä tuli kuitenkin kuuma. Huoneessa oli tehokas ilmastointi, joka oli valmiiksi päällä. Kesällä mittari nousee +45 asteeseen, joka on aivan liikaa meikäläisille.

Kun matkatoimistossa mainitsimme Kuwaitin lämpimästä säästä yhtenä syynä matkailla sinne, siihenkin he totesivat, että Kuwait Cityssä on aivan liian sumuista, toissapäivänäkin oli aivan kamala sää. Olisi kuulemma kannattanut mennä Dubaihin…

Kulttuuri sanelee muutamia asioita aika tiukkaan Kuwaitissa. Julkiset hellyydenosoitukset ovat kiellettyjä, ja jopa hotelliin kirjautuessa ilmaantui ongelmia, kun meillä mieheni kanssa on eri sukunimet. Olisi pitänyt olla vihkitodistus mukana. Vähän aikaa neuvottelimme ja esittelimme mm. sormuksemme, jossa on toistemme nimet, ja vihdoin he ratkaisivat ongelman niin, että meistä tuli Mr. and Ms. Karpinne, että hotellin järjestelmä hyväksyy meidät pariskunnaksi. Mikko, eli Mr. Karpinne, tietysti allekirjoitti viralliset paperit, kuten majoituspaperit.

Jonkinlaisista kultturieroista puheen ollen, niin vaikka elokuvateatterissa emme vierailleet, Lonely Planet tietää kertoa, että Hollywood-leffat Kuwaitissa ovat paljon alkuperäistä lyhyempiä, kun kaikki pussailut ja nussailut on poistettu. Heh.

Myös rahanvaihdossa oli ongelmia passiemme kanssa, ei tosin sukunimiemme takia, vaan meillä olisi pitänyt olla paikallinen ID-kortti. Onneksi löytyi myös vaihtopisteitä, joihin kelpasi passi, ja löytyipä jopa sellainen, johon kelpasi passinkopio, mutta kuittia siitä vaihdosta ei kyllä saanut.

Muutenkin jäi sellainen olo usein, että meidän luultiin asuvan maassa ennemminkin kuin olevan matkailijoita, koska matkailijoita ei vain ole. Lentokenttätaksi oli aivan innoissaan lähes ilman englannin kieltäkin, kun jotenkin onnistui ymmärtämään sen, että todellakin, olemme matkailijoita, ja kiinnostuneita Kuwaitista ihan oikeasti. Ihan oikeasti J

P.S. Kuwaitin ruokakulttuurista olen kirjoittanut ruokablogissani: https://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2018/04/paasiaislammasta-kuwaitissa.html

Pääsiäislammasta Kuwaitissa

Vierailimme Kuwaitissa pääsiäispyhien aikaan. Irakin ja Saudi-Arabian naapurissa sijaitseva Kuwait ei ole tunnettu matkailumaa. Englantia kuitenkin puhutaan yleisesti, koska Kuwaitin väestöstä noin 70 prosenttia on siirtolaisia ja siirtotyöläisiä, joten suurimmalle osalle yhteinen kieli on englanti, jota tosin äännetään mielenkiintoisesti.

Suurimmat väestöryhmät ovat aasialaiset (38 prosenttia), etniset kuwaitilaiset (31 prosenttia) ja muut arabit (28 prosenttia). Kuwaitin lähes neljästä miljoonasta asukkaasta noin 2,7 miljoonaa on Kuwaitin kansalaisia.

Kuwaitin katukuvassa näkyvät vahvasti intialaiset, joita lienee maan aasialaisista suurin osa. Myös ruokakulttuuriin intialaisilla on ollut vahva vaikutus. Kuwaitin ruokakulttuuri onkin sekoitus intialaista, välimerellistä ja arabiruokakulttuuria.

Huomion tosin kiinnittää ensimmäisenä kansainväliset ketjut, joita on joka kulmalla. Myös muita etnisiä ravintoloita, kuten intialaisia ravintoloita, on pilvin pimein. Paikallisia ravintoloita saa vähän jo etsiä, joskin kebabkioskeja kyllä löytyy helposti.

Porsasta muslimimaassa ei lähtökohtaisesti syödä. Kuwait on tiukka myös alkoholin suhteen, maahan on täysin tyystin kiellettyä edes viedä mitään alkoholipitoista juomaa. Epäilytti siten jopa käsidesi, mutta niitä siellä näytti olevan myynnissäkin.

Kuwaitilaisesta ruuasta tulee vahvasti mieleen monet Lähi-idän ruokakulttuurit, ja vaikka kaikilla onkin omat erikoisuutensa, niin monia Kuwaitissa suosituista ruuista syödään myös muissa maissa; joitakin niistä kutsutaan tosin vähän eri nimellä. Tällaisia ovat esimerkiksi biriyani ja majboos (machboos), joista majboos mielletään yhdeksi kuwaitilaisen keittiön helmistä. Sekä biriyani että majboos tehdään maustetusta riisistä sekä kanasta tai lampaasta, joskus kalasta. Molemmat ovat hyvin tehtyinä erinomaisia ruokia.

Grillattu liha ja kabab (kebab) kuuluvat oleellisesti kuwaitilaiseen ruokakulttuuriin.

Lähi-idän keittiöstä tutut hummus, tahini, baba ganoush, tabbouleh, mutabbal, oliivit ja muut pienet naposteluherkut ja tahnat löytyvät myös kuwaitilaisen ravintolan listoilta. Pari erilaista curryakin on aina tarjolla.

Mereneläviä ja erityisesti monenlaisia kaloja käytetään runsaasti. Kokonainen valkolihainen kala riisin päällä on erityisen paikallinen annos. Kalaa käytetään paikallisruuissa myös kuivattuna.

Riisi ja leipä lienevät kuwaitilaisen ruokaympyrän perusta. Lähes kaikki ruoka tarjoillaan riisin kera ja leipää tulee keittiöntervehdyksenä, sitä tilataan alkupalana ja vielä pääruuankin kanssa usein.

Yrttejä ja mausteita ei Kuwaitissa säästellä, ja vaikkei ruoka suoranaisesti ole tulista, niin tarjolla ruuan kanssa on myös vahvaa harissatyyppistä chilimönjää, jota voi lisätä annoksiin. Tulisimmat mätöt löytynevät Kuwaitin intialaisista ravintoloista, joita emme testanneet, sillä hyvää intialaista ruokaa saa Lappeenrannastakin.

Tuoreita kasviksia kuwaitilaisessa keittiössä käytetään, myös tuoreita hedelmiä on tarjolla aamiaisesta lähtien. Pikkelöityjä kasviksia/vihanneksia suositaan ruuan kaverina – niihin ihan erityisesti ihastuinkin, olivat herkullisia ja pikantisti tulisia.

Ruokailuvälineinä käytetään haarukkaa, lusikkaa ja oikeaa kättä, veitsiä ei pöytiin edes kateta. Perinteisesti on syöty käsin. Annokset tuodaan pöytiin tarjoiluastialautasilla ja syöjille katetaan omat pienemmät lautasensa, joille jokainen saa nostella ruokaa yhteisistä astioista pöydän keskeltä.

Ruokajuomana tarjolla on mm. limua, tuoreita mehuja, kamelinmaitoa ja vettä.

Jälkiruuaksi Kuwaitissa tarjotaan usein pieni kuppi teetä tai vahvaa arabialaista kahvia sekä zalabia, eli uppopaistettuja/paistettuja taikinapalloja, jotka on kastettu maustettuun siirappiin. Näitä saatiin ravintolassa pöytään ihan tilaamattakin.

Ruoka oli poikkeuksetta hyvää ja sitä oli aina riittävästi, jopa liikaakin.

k

Zubaidi-kala: https://en.m.wikipedia.org/wiki/Pampus_argenteus

Tonnikalasalaatti

Kana-maissikeitto

Zalabi

Tuorepuristettu porkkana-inkivääri-appelsiinimehu

Jos Kuwait kiinnostaa enemmänkin, tässä postauksessa on lisää juttua paikasta: https://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2018/04/kuwait-matkakohteena.html

Pari päivää Pietarissa

Pietarissa on ravintoloita pilvin pimein, ihan joka lähtöön. Aina eivät valinnat osu, tai ainakaan makukokemuksista ei jää paljon kerrottavaa jälkipolville. Viime viikonloppuna söimme perushyvää kalaseljankaa ja borssia, keskinkertaista stroganoffia sekä ihan kelpoa pitsaa, mutta kohdallemme sattui myös aivan erinomainen kalaravintola, La Perla.

Ravintola on pieni ja viihtyisä. Sisustus on persoonallinen, siinä on käytetty jopa oikean sukellusveneen osia. Vessatkin ovat ikään kuin sukellusvenettä.

Parasta kuitenkin on ruoka! Tarjolla on pitkä lista mereneläviä ja kaloja. Kaikki oli tuoretta ja herkullista, kivoja makuyhdistelmiä on kokeiltu. Erityisesti kalan ja äyriäisten kanssa tarjoillut kastikkeet olivat todella maukkaita. Voiton vienee tonnikalan kaverina ollut pistaasikastike tai pääruuan kanssa tarjoiltu salsakastike.

Tartar miekkakalasta inkiväärin ja limen kera

Merenherkkuja kahdelle

Pari muutakin valintaa osui tällä kertaa nappiin, nimittäin majoituksemme Aglaya Hotel & Courtyard oli hintalaadultaan erinomainen ja viime vuoden lopulla avattu Venäjän rautatiemuseo oli ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Rautatiemuseon katselemiseen kannattaa varata aikaa ja hyvät kengät, se on mielenkiintoinen, laaja kokonaisuus.

Kuvia rautatiemuseosta on Tanjan Matkamittarissa: http://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2018/02/venajan-rautatiemuseo-pietarissa.html

Majoituksessa ihastuimme kohtuullisen hinnan lisäksi persoonalliseen barokkityyliseen ylimmän kerroksen huoneeseemme parvekkeineen, hyvään palveluun, maisemabaariin ja hintaansa nähden kattavaan aamiaiseen. Maanantaiaamuna varhaisaamiainen pakattiin meille mukaan.

Sää ei meitä suosinut, koko viikonloppu oli harmaata, lumisateista ja lisänä vielä kylmä viima, mutta niin se vaan tuppaa helmikuussa välillä olemaan; onpahan vähemmän matkailijoita ja hinnat alhaalla. Tähän aikaan vuodesta (low season) on nimittäin hotellimajoittujan markkinat, tarjolla on monenlaista laadukastakin majoitusta pienellä rahalla - ja laaduttomat sitten ihan pilkkahintaan.

Venäjän rautatiemuseo Pietarissa

Pietariin on viime vuoden lopulla avattu uusi rautatiemuseo Музей железных дорог Россииhttp://rzd-museum.ru/, joka sijaitsee Baltian rautatieaseman vieressä. Kävimme eilen tutustumassa museoon. Suosittelen muillekin!

Museo on valtava sisä- ja ulkoalueineen. Eilen oli valitettavan huono sää ulkoalueiden tutkimiseen, mutta museo on ehdottomasti toisen vierailun arvoinen, eikä 300 ruplan pääsylippukaan tunnu turhan kalliilta maksaa uudestaan.

Museossa on paljon mielenkiintoista nähtävää lapsille kuin aikuisillekin, tässä muutama kuva:

Viikonloppuumme mahtui muutakin mielenkiintoista, mm. kalaravintola La Perla ja barokkityylinen huoneemme Aglaya Hotel & Courtyard -hotellissa. Näistä kokemuksista voi lukea lisää tästä: https://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2018/02/pari-paivaa-pietarissa.html

Ravintola "Пряности и Радости" (Pryanosti i Radosti) Pietarissa

Lentomatkailijan must Pietarissa on ravintola Пряности и Радости (Pryanosti i Radosti). Miksikö? No, ravintola on julkisilla kulkevalle matkan varrella, Moskovaskaja-metroaseman vieressä. Ruoka on maistuvaa ja ravintolasta saa ilmaisen lentokenttäkuljetuksen :D Lisäksi lentolipun esittämällä laskusta tulee 10 prosentin alennus.

Emme tienneet lentokenttäkuljetuksesta etukäteen, ja tarjoilija älysi kysyä asiaa vasta laskun yhteydessä, mutta todella nopeasti he saivat järjestettyä meille taksin, joka ajoi meidät kentälle ravintolan piikkiin. Ei ollenkaan hullumpi homma. Taidamme mennä toistekin :)

Georgialainen salaatti ja hatsapuria

Lohta ja paistettuja perunoita

Plov eli pilahvi

Nettisivut: https://ginza.ru/spb/restaurant/pryanosti_i_radosti_moskivsky