Vesipuisto Piterland - ja sata saunaa iskee tulta

Piterland-vesipuisto. Kuva on lainattu Piterlandin nettisivuilta, kun oma kamera ei tykkää vedestä.

Edellisessä tekstissäni mainitsen, että tutustuimme helmikuussa taas muutamaan mielenkiintoiseen kohteeseen Pietarissa, joista edellä olen esitellyt Magic of Light -näyttelyn, nyt kerron vähän Piterland-vesipuistosta.

Akvapark Piterland sijaitsee Piterland-kauppakeskuksessa Primorskiy prospektilla. Menimme keskustasta metrolla Staraja Derevnja -asemalle ja siitä jatkoimme marsulla kauppakeskukselle.

Piterland-kauppakeskus

Robotti kauppakeskuksessa jäätelön ostossa.

Piterland-kauppakeskus

Sisäänpääsy oli viikonloppuna 1300 ruplaa per naama, joka oli maksu viidestä tunnista. Koko päivän lippu olisi ollut hieman kalliimpi.

Vesipuisto on todella suuri, Pohjois-Euroopan suurin, ja erityisesti saunojen määrä sai meidät hymyilemään. Saunafaneina testasimme niistä jokaisen. Ja eihän niitä ollutkaan kuin ehkä joku viisitoista: oli suomalaista, roomalaista, turkkilaista, japanilaista, afrikkalaista, egyptiläistä, intialaista ja niin edelleen. Kaikissa niissä oli eri lämpötila ja kosteus sekä niiden suhde. Joissain oli kiuas ja lauteet, toisissa ei.

Olisimme voineet käyttää niissä paljon enemmänkin aikaa, mutta ilta oli siinä vaiheessa jo pitkällä, kun aloitimme urakkamme, ja vesipuisto sulkeutuu klo 22.30, joka sinällään on kyllä sopivan myöhäinen sulkemisaika. Seuraavalla kerralla voisimme hyvin mennä vaikka koko päiväksi saunomaan ja puljaamaan. Vesipuiston yhteydessä on myös ruokapaikkoja ja kuppiloita.

Vesipuiston puolella on monenlaisia altaita ja vesiliukumäkiä. Osa liukumäistä tosin on sellaisia, että heikompaa hirvittää. Hengenpelastajia on kuitenkin paljon paikalla vahtimassa ja huolehtimassa, että kaikki pysyvät pinnalla. He myös puhaltelivat ahkerasti pilleihinsä pienimmänkin väärinkäytöksen nähdessään.

Tekemistä puistossa on vaikka millä mitalla. Ulkoallasta emme kuitenkaan löytäneet, liekö sellaista onkaan, mutta voisin kuvitella, että se olisi piristävä lisä puiston kuumaan ilmanalaan. Eipä juuri muuta marisemista olekaan. No, hinta oli korkeahko, mutta kokemus silti hintansa väärti. Voin siis suositella Piterland-vesipuistoa ihan jokaiselle. 

P.S. Minulla ei ymmärrettävästi ole itse otettuja kuvia vesipuistosta sisältä, mutta ulkoa ja kauppakeskuksesta sentään nappasin muutaman.

P.P.S. Pietarissa Vasilinsaarella on myös vesipuisto Piterland-2, joka varmasti käydään myös testaamassa.

Magic of Light - valon taikaa Pietarissa

Vietin helmikuussa taas paljon aikaa Pietarissa. Sää ei juuri suosinut, vaan lunta sekä räntää satoi, tuuli vietävän kylmästi ja Pietari oli yllättävän talvinen lumipeitteessään.

Katoilta putoili, ja pudotettiin miesvoimin ahkerasti lunta ja jäätä, olisi melkein tehnyt mieli kulkea kypärä päässä kadulla. Kuulinpa jopa tarinaa, että lumen mukana katoilta tippui jotain kattoelementtejäkin.

No, nyt kun olen valittanut säästä, pääsen varsinaiseen aiheeseen. Tutustuimme jälleen muutamaan uuteen kohteeseen, joita voin lämpimästi suositella oikeastaan kaikille, ihan vauvasta vaariin. Ensimmäisenä kerron Magic of Light -näyttelystä.

Näyttely tarjoaa, kuten nimestä voi päätellä, valotaidetta - jopa tiedettäkin. Näyttely on esillä Eliseevin kauppiaiden talossa Vasilinsaarella, osoitteessa Birzhevaya Linija 14. Kävelimme sinne keskustasta. Dvortsovyj-siltaa ylittäessä olin varma, että jäädymme hengiltä. Tarpominen näyttelyn takia kannatti, mutta takaisinpäin tulimme kyllä bussilla.

Näyttelyn sisäänpääsy on 350 ruplaa per naama (viikonloppuna, viikolla vähän vähemmän). Ja niin, 400 ruplaa ulkomaalaisille, mutta meitä ei sellaisiksi noteerattu, ja meillä oli vieläpä etukuponki, jolla kaksi pääsi yhden hinnalla. Siinä oli rahalle todellakin vastinetta.

Seinä, johon pystyi kirjoittamaan valolla, vaikka puhelimen taskulampulla.

Soiva masiina (myös videolla)

Valopallot (myös videolla)

Selfie

Oculus Rift: https://fi.wikipedia.org/wiki/Oculus_Rift

Hassuja peilejä

Pallomeri

Tämä mielenkiintoinen näyttely on auki toukokuun loppuun; suosittelen!

Lopuksi vielä muutama video näyttelystä:

 

 

Lisätietoja netistä: Magic of Light Saint-Petersburg

Georgialainen ravintola Aladasturi @ Pietari

Voi että osasikin maistua hyvältä georgialainen ruoka pitkästä aikaa! Minulla ei ennen tätä ollut tämän vuoden puolella vielä ollut asiaa Pietariin, eikä kyllä Georgiaankaan ;) niin oli jäänyt georgialaiset ruuat vähän vähemmälle.

Kotona olemme alkuvuodesta toki Haapasalon Villen uuden Georgia-kirjan innoittamina kokkailleet muutamat hatsapurit - niistä ehkä myöhemmin lisää - mutta kyllä se niin vaan on, että georgialaiset kokit hoitavat homman astetta meitä paremmin.

Lyhyestä virsi kaunis, tässä illallinen Bolshaja Konjusennajan Aladasturissa:

Grillatut herkkusienet sulugunijuustolla

Hatsapuri adzarskij

Saslik Aladasturi

 -> Ihana grillin maku herkkusienissä + herkullista sulugunijuustoa, vastaleivottua hatsapurileipää sulugunijuustolla, munalla ja voilla sekä liian iso saslikki kaverinaan reilusti tuoreita vihanneksia ja yrttejä - ja kaiken kruunaa maukas kastike, tässä annoksessa satsibeli. Maittavaa ja täyttävää!

Kyytipojaksi otin tuorepuristetun appelsiinimehun ja vettä. Täytyy mainita, että ruuat eivät hurjasti kukkaroa keventäneet, mutta juomat olivat suhteessa ruokiin kalliihkoja. No, en nyt voi rehellisesti kalliiksikaan niitä haukkua, kun kurssi on mitä on (euro on 84 ruplaa), mutta kunhan nyt jostain jupisen, koska on niitä edullisempiakin georgialaisia tässä kaupungissa, mutta tämän sijainti Suomi-talon naapuissa sattuu olemaan lyömätön.

Iso osa hatsapuria lähti vielä mukaan ja jäi huomiseksi :)

Suosittelen!

P.S. Aladasturissa olen käynyt myös lounaalla, tässä siitä muutama sananen: Minun Pietarini - sadetta, hatsapuria ja kadonnut kuppi

P.P.S. Ville Haapasalo on perustamassa georgialaista ravintolaa Helsinkiin. Mainiota! Olen vuosikausia sanonut, että Suomessa menestyisi kunnon georgialainen ravintola. Onhan Helsingissä jo jonkin aikaa toiminut georgialainen Pikku Georgia, joka pitäisi myös testata. Ymmärtääkseni väki tykkää.

Vietän kuitenkin melko vähän aikaa Helsingissä, ettei georgialaisten ravintoloiden saaminen juuri Helsinkiin minua henkilökohtaisesti valtavasti lämmitä, mutta pääkaupunkiseudun ihmisille ja Helsingissä enemmän vieraileville tämä on ihan huippujuttu.

Tbilisi loves you

Telkusta on tullut koko päivän Haapasalon Villen Kaukasian matkoja. Rupesimme muistelemaan omia reissujamme kyseisille seuduille.

Georgiassa kävimme kesällä 2012. Georgia miellytti meitä todella paljon, viihdyimme erittäin hyvin. Tulemme varmasti matkustamaan uudelleen Georgiaan joku päivä. 

Lensimme Georgiaan Pietarista Minskin kautta. Jostain syystä Tbilisiin tunnuttiin lentävän vain yöllä. Joku veikkasi, että ilmatila on päivällä täynnä, toinen ehdotti, että turvallisuussyistä. Meidän lento tuli Tbilisiin klo 03.10 ja Pietariin lähdettiin Tbilisin kentältä klo 04.10.

Tbilisi on tunnelmallinen ja kaunis kaupunki suihkulähteineen, kirkkoineen ja patsaineen. Kaupungin vanha osa on tosin melko ränsistynyttä, mutta kauniimpaa kuin persoonattomampi uusi keskusta. 

Meidän majoituksemme sijaitsi vanhan kaupungin kupeessa, todella sokkeloisella ja ränsistyneella alueella. Emme yöpyneet hotellissa, vaan eräänlaisessa majatalossa, jonka omisti yksityisperhe. Majatalossa asui ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa omistajaperhe, kolmannessa kerroksessa oli kolme vierashuonetta. Aamiaista käytiin syömässä perheen luona kakkoskerroksessa.

Majatalomme näkyy tässä, siis tuolla ylhäällä, missä näkyy iso parveke, joka oli majoittujien yhteiskäytössä.

Tässä majatalo edestäpäin; onhan se vähän edustavampi kuin takaa :D

Vanhaa kaupunkia, katunäkymää ja korkeuseroja. Taustalla https://en.wikipedia.org/wiki/Kartvlis_Deda

Vanhaa kaupunkia

Nariqala-linnoitus: http://fi.wikipedia.org/wiki/Nariqala

Rauhan silta yli Kura- eli Mtkvari-joen http://fi.wikipedia.org/wiki/Mtkvari

Kuten Kura- eli Mtkvari-joella, kaikilla paikoilla, kaupungeilla yms. Georgiassa on vähintään kaksi aivan erilaista nimeä, joka ei ainakaan helpottanut suunnistamista paikasta toiseen...

Uutta keskustaa

Kirkossa

Tbilisi on kirkkojen luvattu kaupunki. Kaikki eri uskonnot mahtuvat hyvin samaan suvaitsevaiseen kaupunkiin. Tbilisiä voisi hyvin kutsua myös suihkulähteiden ja patsaiden luvatuksi kaupungiksi. Tbilisi on myös hyvin viihtyisä kaupunki puistoineen, jokineen ja ympäröivine vuorineen.

Uuden keskustan puolelta löytyi myös ihan luksusta, kuten esimerkiksi Radisson-hotellin kylpyläosasto. Kylpeminen, saunominen ja uinti maksoi enemmän kuin yksi yö majatalossa, mutta oli se sen arvoista:

Vaikka majoituksemme melko vaatimaton olikin, sen sijainti oli todella hyvä ja keskeinen - kunhan sinne ensin löysi. Edes taksit eivät ilman ohjeita perille pystyneet ajamaan.

Pienen pieneltä parvekkeeltamme näki mm. presidentinlinnan ja kaupungin monumentin, Kartvlis Dedan. Seuraavat kolme kuvaa ovat parvekkeeltamme:

Presidentinlinna by night

Äiti Tbilisi, Kartvlis Deda, by night

Ja sitten se pienen pieni parveke.

Majoituksemme ympäristöä

 Ja sitten vastapainona kaikelle kauniille ja hienolle hieman ränsistyneempiäkin näkymiä:

Maksullinen vessa. Taisin pitää nenästäni kiinni, niin vahtimatami totesi, että hienostelijoillekaan ei ole parempaa tarjolla.

Tarina kuvan takaa (kuva yllä): Tilasimme ruuat ja viinin, sitten älysimme, että unohdimme tilata kastikkeet, jotka ehdottomasti kuuluvat georgialaiseen ruokaan. Kävin jututtamassa nuorta tarjoilijatyttöä, joka osasi auttavasti venäjää. Emme koskaan saaneet kastikkeita, mutta hurjalla tohinalla toivat meille kesken illlallisen teekupposet :D 

Georgiassa puhutaan yleisesti venäjää, mutta taso vaihtelee hurjasti. Englantia osaavat kuitenkin paljon vähemmän, jos välillä ollenkaan.

Kielestä puheen ollen - georgiankielistä tekstiä en ymmärrä, mutta ymmärsin pysyä kaukana sähköaidoista, kuva alla:

Kuten mainitsin, Georgia miellytti meitä monella tavalla - eikä vähiten ruokakulttuurinsa ansiosta. Lempikeittiömme! Georgialaisesta ruokakulttuurista olen kirjoittanut oman juttunsa: Tkemali, satsivi, hinkali & muut georgialaisen keittiön herkut

Tuore salaatti pähkinäkastikkeella ja yrteillä, erittäin georgialaista ja hyvää.

Vaikka en tässä kirjoituksessa georgialaista ruokakulttuuria varsinaisesti esittele, ei Georgiasta voi kirjoittaa mainitsematta hatsapuria (kuva yllä). Myös naapurimaassa Armeniassa hatsapuri kuuluu olennaisena osana paikalliskeittiön antimiin. Myös lavash-leipä on vahvasti läsnä ruokapöydässä.

Ja ihan pakko mainita myös Saperavi ja Borjomi samassa yhteydessä:

Ja sitten onkin jo aivan erinäköinen pullo:

Georgialaiset ovat aivan uskomattoman vieraanvaraisia. Piirre on hallitseva Kaukasuksella muuallakin, pätee ehdottomasti myös Armeniaan, joka lukeutuu suosikkeihimme matkailukohteena.

Georgiassa saimme kokea paikallista vieraanvaraisuutta monessakin muodossa, yksi esimerkki tässä: Erään paikallisen ravintolan ystävällinen omistaja päätteli, että litra punaviiniä lounaalla ei riitä mihinkään, joten tarjosi sitten toisen ihan ilmaiseksi. Kun totesimme tarjoilijalle, ettemme voi sitä määrää juoda, toi hän meille muovipullon, ja saimme ottaa loput viinit mukaamme (kuva yllä). Only in Georgia! Niin, ja olimmehan me hänen parhaat ja ainoat asiakkaansa sateisena, mutta lämpimänä kesäkuun päivänä.

Kovasti meitä miellytti myös hintataso. Georgiassa ei hurjan paljon maksanut juuri mikään. Pitkä illallinen + pieni annos viiniä (1 litra, se pienin annos) ja vielä yksi rullakebu messiin matkaevääksi lentokentälle maksoi paikallisessa rahassa 40 laria ja risat, eli 20 euroa (silloisella kurssia), kuten kuvasta näkyy:

Ihana muistella Georgiaa, kesää ja lomaa, kun ulkona on -12 astetta ja ensi viikko on töissä yksi vuoden tiukimmista. Yhtä kaikki, voin mitä vilpittömimmin suositella Georgiaa ja Tbilisiä ihan kaikille matkailjoille, vauvasta vaariin.

Tbilisi, the city that loves you - ja Tbilisiin on myös helppo rakastua