Lasten Pietari

Lupasin eräälle tuttavalleni, että laitan hänelle linkin kirjoitukseeni ”Lasten Pietari”. Kirjoitus ei kuitenkaan ollut löytänyt tietään vielä blogiini, vaan se löytyi koneeltani. Korjaanpa tämän tilanteen nyt tältä istumalta, eli tässä tulee aktiviteetteja lasten kanssa Pietariin matkaaville:

P.S. Täytyy tietenkin huomioida, että en ole lapsi, eikä minulla ole lapsia, joten olen luottanut kohteita valitessani lapsenmielisyyteeni. Ja myös siihen, että näissä kohteissa vierailee paljon lapsia.

Sirkus

Yksi Suomeen nähden ylivertainen käyntikohde Pietarissa on sirkus. Keskustassa sijaitsee korkeatasoinen Pietarin valtiollinen sirkus, Цирк на Фонтанке/Tsirk na Fontanke. Samassa yhteydessä on myös sirkusmuseo. Sirkuksen näytökset ovat pääosin klo 19, viikonloppuisin myös klo 15. Sirkus sijaitsee osoiteessa Naberezhnaja reki Fontanki 3. 

Vaikka sirkus onkin mukavaa ajanvietettä, ei pidä unohtaa, että Venäjällä sirkuksessa esiintyy myös eläimiä, joita on Euroopassa kiellettyä pitää sirkuksessa. Tämän takia kannattaa selvittää, minkälainen näytös kulloinkin on menossa. Ja on se nykyään helppoa, kun lähes kaikki on netissä: www.circus.spb.ru, www.circus.spb.ru/en/.

Myös Avtovossa on sirkus, Tsirk v Avtovo/Цирк в Автово. Tämä sirkus ei ole toiminnassa talvella. Avtovo on Fontankan sirkusta hieman pienempi ja vaatimattomampi – ja myös edullisempi. Netissä: http://artis.spb.ru/teatr.php?teatr=38

Molemmat sirkukset on testattu ja hyviksi havaittu!

Grand Maket
Venäjän pienoismalli. Kiinnostava kohde koko perheelle. Osoite Ulitsa Svetotsnaja 16, lähin metroasema Moskovskie vorota. Sijaitsee käytännössä keskellä ei mitään. Sisäänpääsymaksu oli 350 ruplaa maaliskuussa 2012. Grand Maketista on oma juttunsa täällä: http://tanjan-matkamittari.blogspot.fi/2012/10/grand-maket-venajan-suuri-pienoismalli.html. Paikan nettisivuille pääsee tästä: http://grandmaket.ru/

Planeta Neptun -ostoskeskus monine huvituksineen (http://www.planeta-neptun.ru/)

Planeta Neptun -ostoskeskus (ulitsa Marata 86, lähin metroasema Puskinskaya) tarjoaa paljon tekemistä niin aikuisille kuin lapsillekin.

Koko perheelle sopii Okeanarium eli akvaariomaailma. www.planeta-neptun.ru/ocean/.

Videoklippi Okeanariumista:

Akvaario, Okeanarium

Pienille lapsille hupia tarjoaa huvipuisto Dino-Park. www.dino-park.ru   

Nuoria sekä aikuisia kiinnostaa Pietarin kauhukabinettimuseo. Kauhukabinetissa vieraillessa on ihan hyvä, jos on joku Venäjää osaava mukana, muuten menee ohi koko opastus. Museokierros tehdään aina opastettuna. Ei suositella ihan pienille lapsille, on sen verran pelottava. http://www.planeta-neptun.ru/uzhasy-peterburga/  

Trans-Forcen menu, salaatit

Nuorille ja nuorenmielisille aikuisille ruokaa ja huvitusta löytyy ravintola Trans-Forcesta, joka on eräänlainen virtuaalimaailma ja tieteisravintola. Ruuan tilaaminen tapahtuu tietokoneella. www.trans-force.com. Myös blogistani löytyy tarinaa: Erilainen illallinen Trans-Forcessa. Tässä pieni videopätkä ravintolasta:

  

Aleksandrovskin puisto

Aleksandrovskin puisto (metroasema Gorgovskaja) on ihan mukava vierailupaikka lapsiperheille, kuten myös sen vieressä sijaitseva Pietari-Paavalin linnoitus (Petropavlovskaja krepost, metro Gorkovskaja, www.spbmuseum.ru/peterpaul/history/.

Aleksandrovskin puistossa on eläintarha ja myös planetaario, joka on eläintarhaa parempi vierailukohde. Planetaarion yläkerrassa on dinosauruspuisto, josta ei ole omakohtaista kokemusta vielä.

Pietarin eläintarha
Mainitsen Pietarin eläintarhan, vaikken siellä käyntiä voi suositellakaan. Eläimet ovat liian pienissä virikkeettömissä, jopa likaisissa häkeissä ja ovat silmin nähden stressaantuneita sekä käyttäytyvät lajilleen epätyypillisesti. Oikein paha mieli tuli. Toisaalta eläinpuisto on keskellä suurkaupunkia ja perustettu 1865, eli tilaa ei todellakaan ole, mutta ehkäpä eläintarhan siirtämistä jonnekin toisaalle voisi jo harkita. Euroopassa tuollainen eläinten kohtelu tuskin olisi sallittua. Jos joku nyt kuitenkin haluaa käydä eläinten huonot olot ihan itse toteamassa, niin osoite on Aleksandrovskij park 1, Metro Gorkovskaja tai Sportivnaja. www.spbzoo.ru

Happylon Pirates Park -huvipuisto
Pietarin keskustassa, kauppakeskus Gallerian viidennessä kerroksessa. Osoite Ligovskij prospekt 30. http://spb.happylon.com. Metroasema Ploshad Vosstanija.

Krestovski Ostrov ja Divo Ostrov -huvipuisto & delfinaario

Ulkoilukohde koko perheelle. Saarelle pääsee metrolla, lähin metroasema Krestovskij Ostrov. Saarella on hieno huvipuisto Divo Ostrov www.divo-ostrov.ru, jota voin suositella lämpimästi. Videoklippi vuoristoradasta:

Saarella on myös delfinaario. Delfiinien hyvinvointi vankeudessa on erittäin kyseenalaista, joten en mielelläni siis suosittele tätäkään kohdetta. www.dolphinarium.ru.

Waterville-vesipuisto
Hotelli Pribaltiiskajan yhteydessä, ulitsa Korablestroitelei 14, lähin metroasema Primorskaya. www.waterville.ru.

Panssarilaiva Aurora
Osoite Petrovskaja naberezhnaja, metro Gorkovskaja. www.aurora.org.ru   

Eläintieteellinen museo
Yksi maailman suurimmista eläintieteellisistä museoista. Osoite Universitetskaja naberezhnaja 1. Metro Vasileostrovskaja. http://www.zin.ru/museum/index.html

Lelumuseo
Naberezhnaja reki Karpovki 32, lähin metroasema Petrogradskaja.

Nukkemuseo
Kamskaya ulitsa 8. www.russiandolls.ru

Vahakabinetti

Baltiski Dom -teatterissa on vahakabinetti (mm. Harry Potter-huone), koneistolla varustettuja jättiläishyönteisiä ja ulkoavaruuden olioita. http://baltic-house.ru/

Lasten filharmonia
Dumskaya Ulitsa 1/3, metro Nevski Prospekt.

Nukketeattereita

Bolshoi Teatr Kukol
Ulitsa Nekrasova 10, metro Chernyshevskaya

Teatr Marionetok imeni Demmeni
Nevsky Prospekt 52, metro Gostinyj Dvor

Gosudarstvennyj Kukolnyj Teatr Skazki
Moskovsky Prospekt 121, metro Elektrosila

Kukolnyj Teatr 'Brodiachaya Sobachka'
Prospekt Stachek 59, metro Kirovskyj Zavod

Ostoksia

Tämä seuraava pätkä ostosmahdollisuuksista on napattu suoraan netistä, koska luonnollisestikaan en ole eläissäni juuri lastenvaatteita tms. hankkinut:

Gostiny Dvor, kaikkea mahdollista ja mahdotonta kahdessa kerroksessa. Osoite Nevski prospekt 35. www.bgd.ru   

Kauppakeskus Sennaja Sennaja Ploshadilla. Keskuksessa kauppojen ja kahviloiden lisäksi mm. keilahalli. www.sennaya.ru   

PIK-ostoskeskus Sennaja Ploshadilla sijaitsevan PIKin yläkerran Detskij Mir on tosi hieno lelu- ja vaatekauppa. Mitä siellä ei lapsille ole, niin sitä ei tarvita. www.tk-pik.ru   

Kauppa- ja viihdekeskus Planeta Neptune: kauppakeskus, Oceanarium ja Dino Park os. ulitsa Marata 86. www.planeta-neptun.ru/eng/, metro Puskinskaya

Junior lastenvaatteita, kenkiä, tarvikkeita, leluja. Bolshaja Konyushennaja 10

Colin’s nuorisovaatteita, liikkeet mm. Nevsky Prospekt 67 ja kauppakeskus Sennaya

Tiedän mitä teit viime talvena - Pietarissa!

Pietarin retkueemme maaliskuun lopussa 2011

Viikon kuluttua olen Pietarissa jälleen Suomi-Venäjä-Seuran porukan kanssa. Viime vuonna olin kyseisellä kevättalvisella reissulla ensimmäistä kertaa, ja heti saman tien matkanjohtajana. Matka oli myös ensimmäiseni uudella Allegrolla. Mainittakoon kuitenkin tässä kohdassa niille, jotka eivät minua tunne, että vaikka kyseinen matkakonsepti ei ollut tuttu eikä Allegro, on Pietari ja venäjän kieli minulle sitäkin tutummat, eli perusteet matkanjohtajuudelle löytyivät toki näistä avuista.

Vainikkalasta Allegrolla Pietariin

Reissu oli lopulta todella kiva, vaikka en tiennyt yhtään, mitä odottaa, enkä ollut osannut sitä etukäteen suunnitella. Tiesin vain, että lähden matkaan seitsemän seuran jäsenen kanssa perjantaina Allegrolla, tarkoitukseni on opastaa ja olla kieliapuna viikonlopun ajan, ja palaamme sunnuntaina tilausbussilla Lappeenrantaan Suomi-Venäjä-Seuran toisen porukan kanssa.

Minulla oli useita Pietari-opuksia mukanani ja matkalaiset tutustuivat niihin Allegro-matkan aikana. Sibeliuksella ja Repinillä Pietariin matkanneena olin aivan ällistynyt Allegron nopeudesta. Kun Venäjän tulli- ja rajamuodollisuudet oli hoidettu, nekin siis liikkuvassa junassa, ehdimme hätäisesti piipahtaa ravintolavaunussa, kun se jo rupesi sulkemaan ja aloimme olla Pietarissa. Pikaisen lounaan ehdimme nauttia. Kyseisestä lounaasta voi lukea tarkemmin blogitekstistä: Allegron ravintelivaunun tarjontaa.

Allegron ravintolavaunu

Seuraavaksi retkueellamme oli edessä metromatka hotellille. Joukossamme oli vähän kaikenikäistä ihmistä, eli myös iäkkäämpää, joten matkatavaroiden kanssa ruuhkametrossa kulkeminen olisi voinut ennalta ajatellen olla haaste, mutta mitä vielä. Porukkamme sulloutui täyteen ruuhkametrojunan vaunuun kuin vanhat tekijät. Pietarin ruuhkametro taisi kuitenkin todellisuudessa olla joillekin aivan uusi tuttavuus. Kehotin pitämään kaverista ja tavaroista huolta.

Tämä kuva on retkueestamme metrossa, mutta tässä vaiheessa iltaa metrossa ei enää ollut ruuhkaa. Ruuhkametrosta ei luonnollisesti ole kuvaa, kun liikkumisessa matkatavaroiden kanssa oli jo kuvaamattakin ihan tarpeeksi tekemistä.

Majoituksemme oli ryhmille edukkaassa ja mainiolla sijainnilla olevassa hotelli Moskovassa. Tanjan Matkamittarissa hotelli Moskovasta kirjoitetaan tekstissä Majoitusta Pietarissa: Hotelli Moskova, johon voi tutustua myös tästä suorasta linkistä: http://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2011/04/majoitusta-pietarissa-hotelli-moskova.html.

Hotellihuone, hotelli Moskova

Varsinaista ohjelmaa ei tälle ryhmälle etukäteen ollut suunniteltu perjantai-illaksi eikä lauantai-päiväksi. Lauantai-iltana toisen ryhmän saavuttua oli matkaohjelmaan merkitty kaksi erilaista lyhyttä shoppailututustumiskierrosta. Toinen ryhmä kävi kahdessa uudessa kauppakeskuksessa Moskovan asemalle kulmilla, minun ryhmäni ajoi metrolla keskustaan, kierteli kaupungilla ja tutustui "ikiaikaisiin" keskustan kauppakäytäviin.

Mutta sitä ennen ryhmäni halusi lähteä perjantaina porukalla illalliselle. Ajattelin ruokapaikaksi yhtä omista pitkäaikaisista suosikeistani, Blinnyi Domikia (Lue Tanjan maistamista -blogista Blinnyi Domikista). Järkytyksekseni 11 vuotta toiminut ravintola oli lopettanut. Pällistelimme hetken ravuntolan "raunioilla" ja lähdimme etsimään eläväisempää ruokapaikkaa lähistöltä.

R.I.P. Blinnyi Domik <3

Päädyimme Maratalle, mukavannäköiseen ravintolaan nimeltä Orient Express. Tanjan maistamista -blogi kertoo ravintolakokemuksestamme näin: Idän pikajunan kyydissä - Orient Express.

Viihdyimme, ja ruoka oli hyvää.

Illallisen jälkeen kävelimme hotellille useamman kilometrin matkan. Tuuli oli viileä, tunnelma lämmin.

Kokoonnuimme vielä Moskova-hotellin Panoraama-baariin hetkeksi ennen nukkumaanmenoa. Jutustelimme ja katselimme Pietarin yöllistä maisemaa:

Moskova-hotellin Panoraama-baarista näkee kauas.

Lauantaina aamiaisen jälkeen ajattelimme lähteä katsastamaan, saisimmeko liput sirkuksen päivänäytökseen. Venäjällä sattui vaan juuri tuohon aikaan olemaan jotain koululaisten lomia, joten sekä päivä- että iltanäytös olivat harmiksemme täynnä.

Emme jääneet tappiostamme huolimatta tuleen makaamaan, vaan lähdimme kahvilan kautta kohti Kunstkameraa. Minä ja Mikko olemme Kunstkamerassa käyneet sen verran monta kertaa, että saatoimme muun retkueen sinne ja lähdimme itse kävelemään Vasilin saarelle. Melkoisen nähtävyyden mekin löysimme, nimittäin asekaupan, jossa myydään siviileille Suomessa ja Euroopassa hirrrveen hirrrveen kiellettyjä aseita.

Mitä laitetaan?

Kunstkameran ja asekaupan jälkeen nälkä oli jo sellainen, että menimme Kunstkameraa lähimpänä olevaan ravintolaan. Nimeä en valitettavasti muista, jotenkin se viittasi hallitsijaan. Olimme varsin tyytyväisiä ravintolaan.

 

Illalla sitten marssimme matkaohjelman mukaisesti kaupungilla ja ostareissa, nyt jo hieman eri porukalla, koska joukkiot olivat sekoittuneet toisen retkueen saavuttua bussilla Pietariin lauantaina iltapäivällä.

Kirkko veren päällä tai Verikirkko eli Kristuksen ylösnousemuksen katedraali:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kristuksen_yl%C3%B6snousemuksen_katedraali

Illallista nautimme lauantaina Mikon kanssa kahdestaan ja mahdollisimman helposti, eli Hotellin ravintolassa, Pivoramassa. Ihan mahtavinta herkkua illallinen ei ainakaan tällä kertaa ollut. Blogini kertoo tästäkin kokemuksesta lisää: Hotelli Moskovan Pivorama ja Panorama.

Myös lauantaina illan päätteksi kokoonnuimme porukalla Panoramaan. Lauloimme, nauroimme ja viihdyimme.

Aamulla halukkaat lähtivät käymään Venäläisen taiteen museossa. Me Mikon kanssa otimme tässä kohtaa levon ja shoppailun kannalta, koska Venäläisen taiteen museo on kovin tuttu paikka.

Sitten lähdimmekin jo porukalla bussilla kohti Suomea, vieraillen matkalla vielä torilla ja ostoskeskuksessa.

Torilla pöydät notkuivat toinen toistaan värikkäämmistä tuotteista.

Lihatiski.

Lappeenrantaan saavuimme illalla. Porukan hyvästeleminen oli melkein haikeaa, matkan aikana tuli tehtyä tuttavuutta monen mainion ihmisen kanssa. Kiitos vielä kaikille osalistujille! Ja kuten jo tekstin alussa mainittu, viikon päästä olemme reissussa taas!

Vietnam vesillä

Kuten edellisessä tekstissäni mainitsen, Vietnamissa kuljettiin paljon myös vesitse. Tässä kuvakollaasi Vietnamin vesiliikenteestä, aloittakaamme Mekong Deltan Mekong-joesta ja sen suistoalueesta:

Turistien kuskailuun tarkoitettuja persoonallisia paatteja Mekong-joella.

Piiitkän sillan ali mahtuu isompikin laiva.

Joella oli runsaasti rahtiliikennettä, kaikennäköistä ja -kokoista.

Mikähän tämänkin aluksen tarkoitus lie?

Mister Long. Pienemmillä haaroilla mentiin pienemmillä paateilla.

Huomaa keulassa hirviön silmä.

Perinteinen vietnamilainen päähine kipparilla.

Joella oli paljon tämän kokoluokan aluksia. Tämänkokoiseen paattiin voisi törmätä Saimaallakin.

Ahtaasti mentiin pienellä haaralla.

Perämoottorin teho oli 1 VN (vietnamilainen)

 Seuraavana tutustuimme Saigon-jokeen matkalla Ho Chi Minhistä Cu Chin alueelle:

Rahti kulkee.

Kaupunki jää.

Kelluva kukkakauppa.

Hiekkaproomu.

Kovin syvässä ui tämäkin paatti.

Pienimmät joella liikkuvat "alukset" olivat todella pieniä.

Keulasilmä.

Ajan hiekkaa vain.

Ja sitten matkaamme Petro Expressillä Ho Chi Minhistä Vung Tauhun ja takaisin:

Kantosiipialus lienee Neuvostoliiton lahja toiselle sosialistiselle valtiolle.

Aluksella oli ohje- ja varoitustekstit yhäkin vielä myös venäjäksi.

Kantosiipialukset ovat nopeimpia kulkuvälineitä joella.

Muskelivene.

Karina Danika kaukana kotoaan Tanskasta: http://www.marinetraffic.com/ais/shipdetails.aspx?MMSI=219185000.

Vung Tau, paikallisten ja expatrioottien suosima rantakohde:

Vung Taussa oli voimakas vuorovesivaihtelu selkeästi havaittavissa.

Vung Taun edustalla oli paatti poikineen.

Ilmeisesti tilanne on hallinnassa, mutta maakravun mielestä alus ui aika syvässä...

http://www.shipspotting.com/gallery/photo.php?lid=1180421

Vesiliikenne on todella tärkeää vietnamilaisille ja erityisesti Mekong-joella. Mekong on tärkeä vesiväylä Kiinassa, Myanmarissa, Laosissa, Thaimaassa, Kombodzassa ja Vietnamissa, josta se lopulta laskee mereen. Joen pituus on vaatimattomat 5000 kilometriä.

Ho Chi Minh Cityssä huristelee yli neljä miljoonaa mopoa - tööt tööt!

 

Olen joskus kauhistellut liikennettä useammassakin suurkaupungissa, mutta nyt olen löytänyt voittajan. Vilkkaampaa liikennettä kuin Vietnamin Ho Chi Minh Cityssä saan toivottavasti etsiä lopun elämääni. Kaupungissa on yhdeksän miljoonaa asukasta ja neljä miljoonaa mopoa. Siihen päälle pyörät, ruokakärryt, muut kärryt, bussit, autot (erityisen paljon takseja) ja jalankulkijat.

Jalankulkija ylittää kadun niin, että etenee rauhallisesti eteenpäin - ei missään nimessä taaksepäin yhtään askelta - ja täysin tasaista vauhtia, ei yhtään juoksua tai ryntäilyä. Näin mopoilijat ja autot tietävät väistää kulkijan joko edestä tai takaa, kumpi ajovauhtiin paremmin sopii.

Autojen ja mopojen kanssa otetaan myös usein katsekontakti ja "neuvotellaan", kumpi menee ensin. Tööttäys tarkoittaa "Minä menen". Jalankulkija ottaa oman vuoronsa näyttämällä kädellä, että älä tule päälle, minä menen nyt. Kuten arvata saattaa, tämä liikennekulttuuri on länsimatkailijalle melkoinen shokki. Oppihan siiinä liikenteessä kulkemaan, mutta kahdessa viikossa siihen ei ehtinyt varsinaisesti tottua.

Hullua ja erilaista liikennettä, erityisesti mopoliikennettä, tuli luonnollisesti kuvattua paljon:

Monet käyttivät suojanaamareita kaupungilla. Liekö lintuinfluenssan peruja? Vai ihan vaan siksi, kun suurkaupungissa on paljon saasteita? Yksi selitys tuntui olevan auringolta suojautuminen; Vietnamissa on yhäkin vallalla ajatus, että vaaleampi ihminen on yleensä paremmassa asemassa yhteiskunnassa, tummemmat ovat ulkotöissä.

Mopon päällä kulkee ihan minkälainen lasti tahansa.

Tööt. tööt! Täältä tullaan!

Pikkupaketti kulkee hyvin sylissä.

Mopokorjaamo

Mopokorjaamoja oli luonnollisesti lähes joka nurkalla.

Saigonin laitakaupungilla, matkalla Mekong-joelle.

Matkalla Mekongille.

Kuinka tämä katu ylitetään?

Vietnamissakin on tullut pakolliseksi mopoilijoille kypärä, mutta kypäräpakko ei koske lapsia. Usein koko perhe kulkee saman mopon päällä ja vanhemmilla on kypärä, mutta lapsella/lapsilla ei. Syitä on taas monia. Lapsille löytyy vähemmän kypäriä, kypärät ovat lähinnä aikuisten kokoa. Toisena syynä on se, että kypärät ovat kalliita, ja kolmantena sekä hulluimpana syynä on uskomus, että lapsen pää ei kasva normaalisti, jos siinä pidetään kypärää. 

Isolla tiellä mopoilijoille on joskus oma kaistansa, mikä tuntuu järkevältä ratkaisulta.

Liikenne vaimenee yöllä vain muutamaksi tunniksi. Illalla tööttäillään vielä puolenyön paremmalla puolella kovastikin, aamulla viideltä taas on täysi tööttäily menossa. Korvatulpat olivat tarpeen keskustahotellissa nukkuessa.

Jätskit kulkivat Vung Taun rannalla sähkömopolla.

Ja durianit sekä muut hedelmät kulkivat pyörällä.

Liikuimme Vietnamissa paljon myös vesitse. Siitäpä tarjoilen sitten ihan oman kuvasarjansa. Myös taksiliikenteestä päädyin kirjoittamaan oman pienen tekstinsä, etteivät hyvät tarinat huku tähän pitkään kuvasarjaan. Yhtä kaikki, jos paljon on asiaa ruokakultuurista, on myös liikennekulttuurista. Kovin on paljon uutta ja erilaista länsitytölle. Ja niin mielenkiintoista!