Kaunis ja kiehtova Astana

Astana River Ishim Embankment

Vietimme viime viikon lähinnä työasioissa & siskoni luona kyläilemässä Kazakstanissa, kotoisasti Kazakkilassa. Tämä oli kolmas kertamme maassa, ja tällä reissulla vierailimme Astanan lisäksi teollisuuskaupunki Karagandassa, joka oli töiden kannalta tärkeä kohde.

Menolennot meillä oli Pietarista Almatyn kautta Astanaan, takaisin Pietariin oli suora lento Astanasta. Lensimme Air Astanalla, joka on varsin hyvä lentoyhtiö, voin suositella. Kerron lisää Air Astanasta ja muista lentoyhtiöistä erillisessä postauksessa myöhemmin.

Kazakstan on kiehtova, luonnonvaroiltaan rikas maa. Iso osa pinta-alaltaan valtavasta maasta on aroa ja aavikkoa tai puoliaavikkoa, mutta etenkin suurimmat kaupungit Almaty etelässä ja Astana pohjoisessa ovat matkailijan näkökulmasta houkuttelevia, ja hyvin erilaisia toisiinsa verrattuna. Molemmissa kannattaa käydä. Myös avaruuskeskus Baikonur kiinnostaa kovasti, mutta sinne emme ole vielä ehtineet.

Astanan ja Almatyn välillä

Ensimmäisellä vierailullamme syksyllä 2013 lensimme Pietarista Almatyyn, Almatysta lensimme niin ikään Astanaan, mutta Astanasta takaisin Almatyyn matkasimme junalla. Junamatka kesti 21 tuntia, mutta oli varsin leppoisa kokemus yöjunassa omassa makuukupeessa.

Kupee päivämoodissa

Kupee yömoodissa

Astana on maan uusi pääkaupunki, joka täyttää tänä vuonna vasta 20 vuotta, ja on rakennettu pääkaupungiksi lähes tyhjästä presidentti Nazarbajevin toimesta.

Almaty taas on vanha pääkaupunki, jota pidetään kazakstanilaisempana kuin uutta, kiiltävää ja prameaa Astanaa. Etelän Almaty on huomattavasti Astanaa lämpimämpi. Astanan säälle on ominaista tuulisuus.

Viime viikolla saimme kokea jopa hurrikaanin Astanassa ollessamme. Vettä satoi vaakatasossa ja kaupungin vanhat osat, joissa viemäröinti on puutteellista, tulvivat. Kattoja lensi ilmaan ja rakennustyömailla nosturit kaatuilivat.

Karagandassa sen sijaan satoi räntää ja rakeita lämpötilan ollessa alimmillaan -2 yöaikaan. Astanassa oli tuttuun tapaan tuulista, mutta aurinkoisina päivinä +27 astetta.

Talvet Astanassa ovat aurinkoisia, mutta todella kylmiä. Edellinen visiittimme Astanaan tapahtui talvella, aivan vuoden 2016 lopussa, jolloin pakkanen paukkui -37 asteen lukemissa ja navakka tuuli meni luihin ja ytimiin lämpimistä vaatteista huolimatta. Kazakstanissa voi talvella olla jopa lähes -50 astetta siinä missä kesällä saman verran plusasteita.

Kazakstanissa puhutaan yleisesti venäjää, se on Kazakstanin toinen virallinen kieli, mutta heillä on myös oma kielensä, joka on turkinsukuinen kazakki, jota kuitenkin puhuu vain alle 65 prosenttia väestöstä, lähinnä etniset kazakit. Englantia puhutaan heikosti, mutta jos puhutaan, niin etenkin Astanassa ja Almatyssa, ja mm. ruokalistat yms. ovat usein saatavilla myös englanniksi.

Kazakstanin suurin uskonto on islam, toiseksi eniten on ortodokseja. Islam ei kuitenkaan näy kovin vahvasti Kazakstanin katukuvassa muuten kuin etenkin Astanan upeina, suureellisina moskeijoina, joskin kauniita ortodoksikirkkoja on myös. Nyt vieraillessamme oli meneillään islamin ramadan, jota tapaamamme ihmiset noudattivat varsin vaihtelevasti, kuten uskontoakin tunnutaan harjoittavan.

Ruokakulttuuri on kazakstanilaista, keskiaasialaista, höystettynä entisen Neuvostoliiton vaikutteilla. Ruokakulttuurista voi lukea enemmän blogistani siskoni kirjoittamana. Ja paljon herkullisia kuvia löytyy tuoreesta blogipostauksestani Tanjan Maistamista.

Ruokakulttuurista totean tässä vain lyhyesti, että hevonen on paljon käytetty, perinteinen raaka-aine kazakstanilaisessa keittiössä, ja kaikki osat hevosesta pyritään hyödyntämään, myös sisäelimet. Moni perinneruoka sisältääkin hevosta muodossa tai toisessa. Tässä hyvin perinteinen herkku, kazy:

Työkaverimme Emppu oli viime viikolla ensimmäistä kertaa Kazakstanissa. Hän oli kiinnostunut tutustumaan Astanan nähtävyyksiin, mutta hänellä oli siihen aikaa ainoastaan yksi ilta, eli muutamia tunteja.

Suunnittelimme Empulle seuraavanlaisen kaupunkikierroksen (alla). Kierroksen toteutus on helppo järjestää taksilla, jonka kanssa sovitaan tuntitaksa, joka on noin 1500-2000 tengen (nykykurssilla noin 4-5 euroa) hinnoissa per tunti, riippuen vähän taksista, kuljettajasta sekä omista neuvottelutaidoista. Museot jäivät illalla tapahtuvan kierroksen ulkopuolelle aukioloaikojensa takia.

Tässä kuviamme näistä kohteista vuosilta 2013, 2016 ja 2018:

Khan Shatyr

Khan Shatyr

Independence Square

Independence Square

City Park

City Park

Nur-Astana Mosque

Palace of Peace and Reconciliation

Palace of Peace and Reconciliation

Palace of Peace and Reconciliation

Hazret Sultan Mosque. Moskeija on rakennettu vuonna 2012 ja sinne mahtuu 5000 henkeä.

Hazret Sultan Mosque

Bayterek

Bayterek

Bayterek

Bayterek

Bayterek-tornin ylätasanteella on kullitettu käden kuva, jonka mallina on ollut Nursultan Nazarbaev, joka on hallinnut Kazakstania vaatimattomasti koko sen itsenäisyyden ajan.

Tässä muita kuviamme Astanasta eri vuosilta:

Astanan "portit"

Näkymä siskon ikkunasta joelle

River Ishim Embankment

River Ishim Embankment

Presidentin palatsi, Ak Orda

Stalinin hammas

National Archives of Kazakhstan, kansallisarkisto

Ikuinen tuli Astanan keskusaukiolla

Tyhjästä nyhjästy kaupunki, absurdi Astana

Kazakstanin puolustusministeriö, matala rakennus taustalla

Park of Lovers

Koulujen päättäjäiset perjantaina 25.5.2018

Pietari herää kevääseen, ja muutama muukin huomio

Pietari herää kevääseen
Maanantaina Pietarissa oli +18 astetta lämmintä ja kaunis auringonpaiste. Istuin tosin koko päivän konttorilla, mutta kun illalla vapauduin, avautui edessäni kevääseen herännyt Pietari.

Kaikenkarvaiset peikot ja menninkäiset kaivautuivat koloistaan, muutama päivänsädekin oli lähtenyt liikenteeseen. Kerjäläisillä ja katumyyjillä ei ollut lapasia käsissään, eivätkä katusoittajienkaan sormet olleet enää jäässä ja pipot olivat vaihtuneet lippiksiin. Musiikki soi, porukka jammasi. 

Ihmiset kaduilla olivat äänekkäitä, ja joukossa kuului montaa muutakin kieltä kuin venäjää. Nevskin jalkakäytävillä oli ruuhkaa ihan eri tavalla kuin talvella. Maanantaisessa Pietarin keskustassa oli enemmän elämää kuin aikoihin edes viikonloppuisin.

Monien pettymykseksi tiistaina oli jälleen huhtikuinen +4 astetta, tosin aurinkoista yhäkin. Lähdin siis ilman paksua takkia ulos. Vartija heti ovella kuitenkin totesi, että eteläänkö olin matkalla, kun päällysvaatteet eivät lähteneet mukaan. Niin, Venäjällä aika monet tutut ja tuntemattomat ihmiset katsovat asiakseen huomautella säähän sopimattomista vaatteista.

Eilen ennen työpäiväni alkua pelasin hetken Pokemonia istuskellen auringossa puiston laitamilla. Vanhempi herrasmies tuli kyselemään, että häntäkö odottelen. Totesin melkein tylysti, että on tässä ihan muuta tekemistä. Kohteliaasti kuitenkin lisäsin, että olkaa hyvä, älkää häiritkö, valtaan tässä juuri salia. Virhe! 

Herrasmies halusi nähdä, mitä pelissä tapahtuu, ja rupesi selostamaan pelitapahtumia. Hän oli näkevinään salitaisteluissa vilisevän vuosilukuja (häh?!), ja niiden kohdalla hän aina mainitsi, mitä hänen mielestään merkittävää Venäjällä sinä vuonna oli tapahtunut. Ihan mielenkiintoista kylläkin :D Valtasin salin, kiitin harmittomaksi osoittautunutta herraa peliseurasta ja lähdin konttorille.

…ja muutama muukin huomio

Mitä viikko minulle opetti? Paljonkin, kuten aina. Heti keulilta tulee mieleeni, että jouduin tivaamaan tutussa majoituksessa rekisteröinnin tarpeellisuudesta ensimmäistä kertaa, ja että Allegron netin käyttäminen Venäjän puolella vaatii nykyään kirjautumisen. Lisäksi Suomen aseman Allegron odotussali on remontissa ja lippujenmyynti tapahtuu eri tiloissa.

Majoittujien rekisteröintisäännökset ovat kuulemma tiukentuneet. Tähänkin asti jotkut majoitukset, etenkin isommat hotellit, ovat lyhyistäkin visiiteistä automaattisesti laatineet rekisteröinnit ulkomaalaisilla passeilla majoittuville, jotkut lisämaksusta, jotkut ilman. Joissakin majoituksisissa taas ei ole mainittu mahdollisista rekisteröinneistä halaistua sanaa.

Nyt kuulemma tämä ei enää passaa, ainakin luottomajoituksessani näin kerrottiin. Jatkossa rekisteröinti tehdään, ja heillä se maksaa 250 ruplaa. No, eihän se ole iso raha, etenkin kun rupla on taas melkoisessa syöksykierteessä, mutta kun sellaiseen tuhat ruplaa ja rapiat maksavaan (huom. low season -hinta!) majoitukseen lisätään 250 ruplaa, niin onhan se prosenteissa jo ihan huomattavasti.

Minulle rekisteröinti tehtiin vastusteluistani huolimatta, mutta sitä ei tällä kertaa kuitenkaan laskutettu, koska selvästikään en ollut tiennyt tästä proseduurista, joka oli astunut vastikään voimaan tässä kyseisessä majoituksessa.

Tällä samalla viikolla toisessa tutussa majoituksessa rekisteröintiä ei tehty, eikä siitä sanallakaan mainittu. Netissä luki, että heillä rekisteröinti maksaa 150 ruplaa. Jotta näin, säännökset lienevät tiukentuneet, mahdollisesti, mutta mutta...

Allegron netistä kirjautumisineen muutama sana: ei toimi. Kirjautuminen läppärillä kyllä onnistuu itsestään avautuvan kirjautumissivun kautta, jolle naputellaan paikkanumero ja passin neljän viimeistä numeroa, mutta netti on aivan susisurkea. Ei se ennen kirjautumista ole ihan noin epävarmatoiminen ole ollut, joskin joskus netti ei toki ole toiminut ollenkaan – se tuskin on muuttunut kirjautumisenkaan myötä.

Tabletilla ja puhelimella kirjautumissivua saa houkutella kissojen koirien kanssa puolen matkaa, sitten saattaa tärpätä tai olla tärppäämättä, mutta kohta jo ollaankin Pietarin asemalla, että ei niin väliä enää. Onneksi tabletissani on oma Venäjän data, eli aivan ilman nettiyhteyksiä en Allegrossakaan yleensä jää.

Mitä muuta? Ajankohtaisten asioiden päivittämistä Suomi-talon työyhteisössäni, paljon mukavia kohtaamisia ensi syksynä aloittavien uusien yliopisto-opiskelijoidemme kanssa sekä muutama  maittava myöhäinen illallinen. Illallisista kerron enemmän Maistamista-blogissani otsikolla Pietari herää kevääseen, ja vaikkei terasseille vielä pääse, niin syötävä on silti. Enjoy!

Pietari herää perjantaiaamuun.

Kuwait matkakohteena

Vierailimme Kuwaitissa pääsiäispyhien aikaan. Irakin ja Saudi-Arabian naapurissa sijaitseva Kuwait ei ole tunnettu matkailumaa. Englantia kuitenkin puhutaan yleisesti, koska Kuwaitin väestöstä noin 70 prosenttia on siirtolaisia ja siirtotyöläisiä, joten suurimmalle osalle yhteinen kieli on englanti, jota tosin äännetään mielenkiintoisesti.

Suurimmat väestöryhmät ovat aasialaiset (38 prosenttia), etniset kuwaitilaiset (31 prosenttia) ja muut arabit (28 prosenttia). Kuwaitin lähes neljästä miljoonasta asukkaasta noin 2,7 miljoonaa on Kuwaitin kansalaisia.

Kuwaitin katukuvassa näkyvät vahvasti intialaiset, joita lienee maan aasialaisista suurin osa. Kaupoissa ja ravintoloissa on töissä todella monen maan väkeä, mutta paljon intialaistaustaisia sielläkin. Väkeä on myös Egyptistä, Sri Lankasta, Irakista, Saudi-Arabiasta jne. Etnisiä kuwaitilaisia  tai saudi-arabeja emme yhdestäkään palveluammatista tavanneet, vaikka heitä kuljeksi kyllä ostoskeskuksissa, nähtävyyksissä ja ravintoloissa asiakkaina. Myös rannoilla ja puistoissa he viihtyivät lapsineen.

Etniset kuwaitilaiset pukeutuvat enimmäkseen kaapuihin. Miehillä on valkoiset kaavut ja huivit, naisilla mustat kaavut ja hunnut. Osa naisista peittää koko kasvonsa silmiä lukuun ottamatta, osalla on vain huivi päässä, ja joillain harvoilla oli myös hiukset näkyvissä kaavusta huolimatta. Uimassakin naiset olivat jonkinlaiset uintikaavut yllään.

Länsimaalaisia ei juuri näkynyt, aika harvinaisia me kalpeanaamat olimme. Meitä kyllä katsottiin, mutta ei mielestäni tuijotettu ainakaan sillä tavalla kuin esimerkiksi Bangladeshin Dhakassa. Eikä kukaan tullut ottamaan meistä kuviakaan :D

Matkailumaa Kuwait ei selvästikään ole. Matkailijoita ei ole huomioitu millään tavalla, turistikrääsää ei ole tarjolla, ei edes karttoja. Ei t-paitoja, ei jääkaappimagneetteja. Ei tavaraa tuputtavia basaarimyyjiäkään; saimme aivan rauhassa käyskennellä basaareissa, mitä monessa arabimaassa ei tapahdu. Tosin Qatarin Dohassa meille ei myöskään tuputettu basaareissa, tai toki muuallakaan.

Matkatoimistossa kävimme kyselemässä kiertoajelua ja karttaa. Kumpaakaan ei ollut tarjolla. Ehdottivat TripAdvisoria… Emme tosiaan kuvitelleetkaan, että jonkinlainen turistibussi kiertelisi Kuwaitissa/Kuwait Cityssä, mutta ajattelimme, että he voisivat jotenkin kiertoajelun kuitenkin järjestää.

Kiertoajeluita heiltä ei kuulemma kysellä, mutta yhden yhteystiedon he antoivat, joka taas antoi seuraavan yhteystiedon. Whatsappailimme hetken, mutta kun ei ruvennut järjestymään, niin kysyimme hotellista apua. Ja kas, hotellilla oli oma englantia puhuva kuljettaja, joka lähti meitä tuntihinnalla kierrättämään. Mielenkiintoista tosin, ettei meille mainittu mitään tällaisesta palvelusta saapuessamme. Ei tosin mainittu myöskään hotellin saunasta ja uima-altaasta, nekin kaivoimme hotellin nettisivuilta. Vähän olisi ehkä petrattavaa, vaikka hotelli muuten varsin hyvätasoinen olikin.

Kuljettajamme ja TripAdvisorin avulla sitten tutustuimme paikkaan paremmin. Löysimme mielenkiintoisia kohteita, kuten Kuwait Towers, hienoja ostoskeskuksia kauniine maisemineen, Mirror House -museo, ranta, hieno kaupunki nimeltään Salmiya yms.

Ainoa, mikä tuotti kuljettajallemme kovasti päänvaivaa, oli mausteet. Halusimme paikallisia mausteita, mutta kuljettaja ei ollut koskaan kuullut sanaa ”spice”, hän ymmärsi vain ”spicy food”. Selitimme, että jos meillä on jo ”food”, ja jos haluamme siitä ”spicy food”, niin mitä tarvitsemme. Lopulta pääsimme ostamaan paikallismausteita :D

Kuljettaja myös manaili, että bensa on kovasti kallistunut Kuwaitista. Lopulta selvisi, että se maksaa peräti 30 senttiä litralta. Mikäs siinä on kurvaillessa 5-litraisella V8-koneella.

Ja tosiaan, kuljettaja Kuwaitissa oli enemmän kuin tarpeen, Kuwait City ei ole suunniteltu kävelijöitä silmällä pitäen, kaupunkia mm. halkoo moottoritie, jota ei pysty ylittämään jalan kuin muutamasta kohdin, jolloin kävelymatkat kaupungilta esimerkiksi rannalle ovat kilometrejä ja kilometrejä. Jotenkin mieleen tulee Amerikka, tosin alkoholiton Amerikka aavikolla.

Huhtikuussa sää oli meille mieleinen. Lämmintä oli päivällä pahimmillaan +28, mutta aurinko ei porottanut pilvettömältä taivaalta, ja totta puhuttuna asteet tuntuivat numeroita viileämmiltä. Ulkona oli ihan hyvä syödä, kävellessä tuli kuitenkin kuuma. Huoneessa oli tehokas ilmastointi, joka oli valmiiksi päällä. Kesällä mittari nousee +45 asteeseen, joka on aivan liikaa meikäläisille.

Kun matkatoimistossa mainitsimme Kuwaitin lämpimästä säästä yhtenä syynä matkailla sinne, siihenkin he totesivat, että Kuwait Cityssä on aivan liian sumuista, toissapäivänäkin oli aivan kamala sää. Olisi kuulemma kannattanut mennä Dubaihin…

Kulttuuri sanelee muutamia asioita aika tiukkaan Kuwaitissa. Julkiset hellyydenosoitukset ovat kiellettyjä, ja jopa hotelliin kirjautuessa ilmaantui ongelmia, kun meillä mieheni kanssa on eri sukunimet. Olisi pitänyt olla vihkitodistus mukana. Vähän aikaa neuvottelimme ja esittelimme mm. sormuksemme, jossa on toistemme nimet, ja vihdoin he ratkaisivat ongelman niin, että meistä tuli Mr. and Ms. Karpinne, että hotellin järjestelmä hyväksyy meidät pariskunnaksi. Mikko, eli Mr. Karpinne, tietysti allekirjoitti viralliset paperit, kuten majoituspaperit.

Jonkinlaisista kultturieroista puheen ollen, niin vaikka elokuvateatterissa emme vierailleet, Lonely Planet tietää kertoa, että Hollywood-leffat Kuwaitissa ovat paljon alkuperäistä lyhyempiä, kun kaikki pussailut ja nussailut on poistettu. Heh.

Myös rahanvaihdossa oli ongelmia passiemme kanssa, ei tosin sukunimiemme takia, vaan meillä olisi pitänyt olla paikallinen ID-kortti. Onneksi löytyi myös vaihtopisteitä, joihin kelpasi passi, ja löytyipä jopa sellainen, johon kelpasi passinkopio, mutta kuittia siitä vaihdosta ei kyllä saanut.

Muutenkin jäi sellainen olo usein, että meidän luultiin asuvan maassa ennemminkin kuin olevan matkailijoita, koska matkailijoita ei vain ole. Lentokenttätaksi oli aivan innoissaan lähes ilman englannin kieltäkin, kun jotenkin onnistui ymmärtämään sen, että todellakin, olemme matkailijoita, ja kiinnostuneita Kuwaitista ihan oikeasti. Ihan oikeasti J

P.S. Kuwaitin ruokakulttuurista olen kirjoittanut ruokablogissani: https://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2018/04/paasiaislammasta-kuwaitissa.html

Pääsiäislammasta Kuwaitissa

Vierailimme Kuwaitissa pääsiäispyhien aikaan. Irakin ja Saudi-Arabian naapurissa sijaitseva Kuwait ei ole tunnettu matkailumaa. Englantia kuitenkin puhutaan yleisesti, koska Kuwaitin väestöstä noin 70 prosenttia on siirtolaisia ja siirtotyöläisiä, joten suurimmalle osalle yhteinen kieli on englanti, jota tosin äännetään mielenkiintoisesti.

Suurimmat väestöryhmät ovat aasialaiset (38 prosenttia), etniset kuwaitilaiset (31 prosenttia) ja muut arabit (28 prosenttia). Kuwaitin lähes neljästä miljoonasta asukkaasta noin 2,7 miljoonaa on Kuwaitin kansalaisia.

Kuwaitin katukuvassa näkyvät vahvasti intialaiset, joita lienee maan aasialaisista suurin osa. Myös ruokakulttuuriin intialaisilla on ollut vahva vaikutus. Kuwaitin ruokakulttuuri onkin sekoitus intialaista, välimerellistä ja arabiruokakulttuuria.

Huomion tosin kiinnittää ensimmäisenä kansainväliset ketjut, joita on joka kulmalla. Myös muita etnisiä ravintoloita, kuten intialaisia ravintoloita, on pilvin pimein. Paikallisia ravintoloita saa vähän jo etsiä, joskin kebabkioskeja kyllä löytyy helposti.

Porsasta muslimimaassa ei lähtökohtaisesti syödä. Kuwait on tiukka myös alkoholin suhteen, maahan on täysin tyystin kiellettyä edes viedä mitään alkoholipitoista juomaa. Epäilytti siten jopa käsidesi, mutta niitä siellä näytti olevan myynnissäkin.

Kuwaitilaisesta ruuasta tulee vahvasti mieleen monet Lähi-idän ruokakulttuurit, ja vaikka kaikilla onkin omat erikoisuutensa, niin monia Kuwaitissa suosituista ruuista syödään myös muissa maissa; joitakin niistä kutsutaan tosin vähän eri nimellä. Tällaisia ovat esimerkiksi biriyani ja majboos (machboos), joista majboos mielletään yhdeksi kuwaitilaisen keittiön helmistä. Sekä biriyani että majboos tehdään maustetusta riisistä sekä kanasta tai lampaasta, joskus kalasta. Molemmat ovat hyvin tehtyinä erinomaisia ruokia.

Grillattu liha ja kabab (kebab) kuuluvat oleellisesti kuwaitilaiseen ruokakulttuuriin.

Lähi-idän keittiöstä tutut hummus, tahini, baba ganoush, tabbouleh, mutabbal, oliivit ja muut pienet naposteluherkut ja tahnat löytyvät myös kuwaitilaisen ravintolan listoilta. Pari erilaista curryakin on aina tarjolla.

Mereneläviä ja erityisesti monenlaisia kaloja käytetään runsaasti. Kokonainen valkolihainen kala riisin päällä on erityisen paikallinen annos. Kalaa käytetään paikallisruuissa myös kuivattuna.

Riisi ja leipä lienevät kuwaitilaisen ruokaympyrän perusta. Lähes kaikki ruoka tarjoillaan riisin kera ja leipää tulee keittiöntervehdyksenä, sitä tilataan alkupalana ja vielä pääruuankin kanssa usein.

Yrttejä ja mausteita ei Kuwaitissa säästellä, ja vaikkei ruoka suoranaisesti ole tulista, niin tarjolla ruuan kanssa on myös vahvaa harissatyyppistä chilimönjää, jota voi lisätä annoksiin. Tulisimmat mätöt löytynevät Kuwaitin intialaisista ravintoloista, joita emme testanneet, sillä hyvää intialaista ruokaa saa Lappeenrannastakin.

Tuoreita kasviksia kuwaitilaisessa keittiössä käytetään, myös tuoreita hedelmiä on tarjolla aamiaisesta lähtien. Pikkelöityjä kasviksia/vihanneksia suositaan ruuan kaverina – niihin ihan erityisesti ihastuinkin, olivat herkullisia ja pikantisti tulisia.

Ruokailuvälineinä käytetään haarukkaa, lusikkaa ja oikeaa kättä, veitsiä ei pöytiin edes kateta. Perinteisesti on syöty käsin. Annokset tuodaan pöytiin tarjoiluastialautasilla ja syöjille katetaan omat pienemmät lautasensa, joille jokainen saa nostella ruokaa yhteisistä astioista pöydän keskeltä.

Ruokajuomana tarjolla on mm. limua, tuoreita mehuja, kamelinmaitoa ja vettä.

Jälkiruuaksi Kuwaitissa tarjotaan usein pieni kuppi teetä tai vahvaa arabialaista kahvia sekä zalabia, eli uppopaistettuja/paistettuja taikinapalloja, jotka on kastettu maustettuun siirappiin. Näitä saatiin ravintolassa pöytään ihan tilaamattakin.

Ruoka oli poikkeuksetta hyvää ja sitä oli aina riittävästi, jopa liikaakin.

k

Zubaidi-kala: https://en.m.wikipedia.org/wiki/Pampus_argenteus

Tonnikalasalaatti

Kana-maissikeitto

Zalabi

Tuorepuristettu porkkana-inkivääri-appelsiinimehu

Jos Kuwait kiinnostaa enemmänkin, tässä postauksessa on lisää juttua paikasta: https://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2018/04/kuwait-matkakohteena.html

Pari päivää Pietarissa

Pietarissa on ravintoloita pilvin pimein, ihan joka lähtöön. Aina eivät valinnat osu, tai ainakaan makukokemuksista ei jää paljon kerrottavaa jälkipolville. Viime viikonloppuna söimme perushyvää kalaseljankaa ja borssia, keskinkertaista stroganoffia sekä ihan kelpoa pitsaa, mutta kohdallemme sattui myös aivan erinomainen kalaravintola, La Perla.

Ravintola on pieni ja viihtyisä. Sisustus on persoonallinen, siinä on käytetty jopa oikean sukellusveneen osia. Vessatkin ovat ikään kuin sukellusvenettä.

Parasta kuitenkin on ruoka! Tarjolla on pitkä lista mereneläviä ja kaloja. Kaikki oli tuoretta ja herkullista, kivoja makuyhdistelmiä on kokeiltu. Erityisesti kalan ja äyriäisten kanssa tarjoillut kastikkeet olivat todella maukkaita. Voiton vienee tonnikalan kaverina ollut pistaasikastike tai pääruuan kanssa tarjoiltu salsakastike.

Tartar miekkakalasta inkiväärin ja limen kera

Merenherkkuja kahdelle

Pari muutakin valintaa osui tällä kertaa nappiin, nimittäin majoituksemme Aglaya Hotel & Courtyard oli hintalaadultaan erinomainen ja viime vuoden lopulla avattu Venäjän rautatiemuseo oli ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Rautatiemuseon katselemiseen kannattaa varata aikaa ja hyvät kengät, se on mielenkiintoinen, laaja kokonaisuus.

Kuvia rautatiemuseosta on Tanjan Matkamittarissa: http://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2018/02/venajan-rautatiemuseo-pietarissa.html

Majoituksessa ihastuimme kohtuullisen hinnan lisäksi persoonalliseen barokkityyliseen ylimmän kerroksen huoneeseemme parvekkeineen, hyvään palveluun, maisemabaariin ja hintaansa nähden kattavaan aamiaiseen. Maanantaiaamuna varhaisaamiainen pakattiin meille mukaan.

Sää ei meitä suosinut, koko viikonloppu oli harmaata, lumisateista ja lisänä vielä kylmä viima, mutta niin se vaan tuppaa helmikuussa välillä olemaan; onpahan vähemmän matkailijoita ja hinnat alhaalla. Tähän aikaan vuodesta (low season) on nimittäin hotellimajoittujan markkinat, tarjolla on monenlaista laadukastakin majoitusta pienellä rahalla - ja laaduttomat sitten ihan pilkkahintaan.

Venäjän rautatiemuseo Pietarissa

Pietariin on viime vuoden lopulla avattu uusi rautatiemuseo Музей железных дорог Россииhttp://rzd-museum.ru/, joka sijaitsee Baltian rautatieaseman vieressä. Kävimme eilen tutustumassa museoon. Suosittelen muillekin!

Museo on valtava sisä- ja ulkoalueineen. Eilen oli valitettavan huono sää ulkoalueiden tutkimiseen, mutta museo on ehdottomasti toisen vierailun arvoinen, eikä 300 ruplan pääsylippukaan tunnu turhan kalliilta maksaa uudestaan.

Museossa on paljon mielenkiintoista nähtävää lapsille kuin aikuisillekin, tässä muutama kuva:

Viikonloppuumme mahtui muutakin mielenkiintoista, mm. kalaravintola La Perla ja barokkityylinen huoneemme Aglaya Hotel & Courtyard -hotellissa. Näistä kokemuksista voi lukea lisää tästä: https://tanjan-matkamittari.blogspot.com/2018/02/pari-paivaa-pietarissa.html