tiistai 10. tammikuuta 2012

Etelän hetelmät eli Vietnamin eksoottista hedelmätarjontaa

Eksoottisia aasialaisia hedelmiä kera chilisuolan, kyytipoikana tarjoiltiin teetä
Vietnamissa on tarjolla paljon eksoottisia hedelmiä. Niitä myydään esimerkiksi toreilla, katukojuissa ja -kärryissä sekä pään päällä kuljetettavissa koreissa. Aamiaisella on tarjolla hedelmiä, lounaan päälle hedelmiä ja illallisella ehdotetaan jälkiruuaksi hedelmiä. Jo pääruuassa saattaa saada hedelmää, myös juomassa on hedelmää. Tykkään! On banaania, appelsiinia, ananasta, melonia, rambutania, mangoa, pomeloa, passionhedelmää, pitahayaa (dragon fruit), duriania (durio) ja jotain pehmeää omenantapaista hedelmää, jolle en toistaiseksi ole löytänyt nimeä.

Apple x. Mikä tämä aasialainen eksoottinen hedelmä on nimeltään?

Näistä tuntemattomampia minulle ovat durian, rambutan, pitahaya ja pomelo – ja tietenkin tuo hedelmä, joka on joku apple, vaikkei omena olekaan. Kutsutaan sitä tässä nyt vaikka nimellä apple x. Pomeloita ja rambutaneja luullakseni myydään myös Suomessa, ei vaan ole tullut testattua, vaikka hedelmien ystävä olenkin. Nyt olen iloinen, että tulin niitä maistaneeksi, etenkin pomelo on todella hyvää. Vähän kuin makeaa greippiä. Duriania en tietääkseni ole maistanut, mutta haistanut kyllä olen, ja se lemu on sen verran kamala, että kynnys kyseisen hedelmän maistamiseen on melko korkealla… Pitahaya, rambutan ja apple x maistuvat ihan hyviltä, mutta kuten jo mainittu, ei ole pomelon voittanutta, ja olen iloinen, että sitä myydään Suomessakin.

Hedelmädrinksua
Kumkvattimehua

Rambutan, tuo "karvakuorinen" hedelmä
Rambutan avattuna
Pitahaya
Pomelo
Kookospähkinä (kuvattu puhelimella)
Kookosjuomaa (kuvattu puhelimella)
Aamiaishedelmiä
Hedelmää pääruuan kanssa


torstai 5. tammikuuta 2012

Ensikosketus vietnamilaiseen ruokakulttuuriin; herkkua on siinä monenlaista - ja erilaista

Tämä kirjoitus tulee tuskin olemaan ainoa, joka käsittelee Vietnamin ruokakulttuuria, sen verran siinä on kerrottavaa. Ja emmehän ole saaneet kokea paikallisia erikoisuuksia vielä montakaan päivää.

Aloitetaan siitä, että Vietnamissa ei ole yhtä ruokakulttuuria, vaan monivaiheisen historiansa ja maan pitkulaisen muodon ansiosta tänne on muodostunut useita toisistaan poikkeavia ruokakulttuureja. Esimerkiksi pohjoisessa on muuta maata enemmän vaikutteita Kiinasta, etelässä on myös Thaimaassa tunnettuja ruokalajeja. Keski-Vietnamin ruokakulttuuriin päävaikuttajan ovat kaupungit Hoi An ja Hue, jotka tarjoavat omien keittiöidensä erikoisuuksia. Myös Ranskan vaikutus näkyy ruokakulttuurissa.

Vietnamilainen ruokakulttuuri vilisee erikoisuuksia, joista suomalaiset ovat kuulleet lähinnä Madventuresin Mad Cook -osiossa. Markus Lehtipuun Vietnam-oppaassa sanotaankin osuvasti, että Vietnam kuuluu niihin Aasian maihin, joissa syödään kaikkea, jolla on jalat, paitsi pöytiä ja tuoleja. Lisäksi syötävistä eläimistä myös käytetään ruuaksi kaikki mahdolliset osat, kuten esimerkiksi sukuelimet ja aivot.

Tästä pääsemmekin omiin ruokakokemuksiimme. Ensimmäisenä iltana menimme syömään hotellimme portieerin suosittelemaan paikkaan, joka sijaitsee kävelymatkan päässä hotelliltamme. Paikka on nimeltään Din Ky ja osoite on 137C Nguyen Trai Q1 (Q1 = alue, district 1). Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Ruokalistalla on todellakin kaikkea erikoista verikeitoista pääskyn pesiin. Kaipaamaan jäimme lähinnä hyönteisiä; heinäsirkkoja, silkkimatoja ja skorpioneja.

Illallinen @ Din Ky, Ho Chi Minh City, Vietnam
Kukon kivekset ja valkosipulia
Possun ribsit sweet and sour
Katkarapusalaatti kuivatetuista katkaravuista, riisikeksejä ja herkullinen kastike
Mikko otti pääruuaksi kukon kiveksiä, minä pelasin varman päälle – että pahimmassa tapauksessa pystyisimme syömään edes toisen annoksista – ja otin possun ribsejä sweet and sour -kastikkeella. Alkuun tilasimme naudanlihasalaatin ja katkarapusalaatin (kuivatetuista katkaravuista). Lisukkeiksi satuimme saamaan (emme ihan ymmärtäneet, mitä tarjoilija ehdotti) kahdenlaisia riisikaakkuja ja tietenkin riisiä. Tilaaminen onnistui, vaikka tarjoilijan englanti oli heikkoa, mutta ruokalista oli sentään vietnamiksi sekä englanniksi. Mistään turistipaikasta ei liene kuitenkaan kyse, koska ainakin sinä iltana ravintola oli täynnä paikallisia meidän ollessa ainoat länkkärit. Lisäksi ravintola ei sijaitse turistialueella.

Kuumalta teräspannulta tarjoillut kukon kivekset maistuivat herkullisilta valkosipulin kera. Possun ribsit osoittautuivat olevan aivan jotain muuta, kuin mihin olemme tottuneet, ja lopulta hyvä niin. Ruuan kanssa tarjoillut kastikkeet olivat ihania. Molemmat salaatit maistuivat mainiosti, vaikka niissä vähemmän suosimaamme yrttiä korianteria olikin, mutta onneksi vain miedosti. Paikallista viiniä, Dalatia, ei ollut tarjolla, joten jouduimme tyytymään Dalatiin verrattuna kalliihkoon ranskalaiseen tuontiviiniin, joka teki kolmanneksen laskumme loppusummasta. Pitkän illallisen hinta kokonaisuudessaan viineineen ja vesineen jäi kuitenkin hieman alle kahteen kymppiin.

Seuraavana iltana noudatimme jälleen portsarin suositusta ja menimme edelliseltä illalta tutuille kulmille ja valitsimme ruokapaikaksi Din Ky -ravintolan vastapäisen paikan (jonka nimi täytyy tarkistaa, sen verran helposti haihtuvat vietnaminkieliset paikannimet päästä). Kumpikaan näistä paikoista ei esiinny Lehtipuun Vietnam-oppaassa.

Tiikerikatkaravut
Sian aivot
Naudanlihasalaatti
Illallisemme koostui naudanlihasalaatista, kanasalaatista, sian aivoista ja haudutetuista tiikerikatkaravuista sekä tietenkin riisistä ja kastikkeista. Vaikka sian aivot eivät ihan kukon pallien tasolle kulinaarisilta ansioiltansa ylläkään, täytyy myöntää, että melko vaikuttavan näköiset ne soppakulhossa lilluessaan olivat. Ja siis, eivät aivot missään tapauksessa pahalta maistuneet, olivat vain hieman mauttomat. Kuin olisi pehmeää ja lötköä, hieman mautonta maksaa syönyt. Katkaravut olivat täydellisen makuisia, salaatit jo tuttuun tapaan herkullisia, huolimatta korianterista. Ja tarvitseeko mainitakaan, kastikkeet ihania! Viini oli jälleen tuontitavaraa, edellistä iltaa vielä paljon kalliimpaa, hinta oli 495 000 dongia (kurssi 1 euro = 27 000 dongia), kun edellisen illan viini maksoi 200 000 dongia. Laskun loppusumma ei kuitenkaan juuri poikennut edellisen illan laskusta, sen verran edukkaammat pääruokamme tällä kertaa olivat.

Molemmissa edellisissä ravintoloissa kalat, ravut yms. uiskentelivat ruokailijoiden silmien edessä akvaarioissa. Tuoretta tavaraa oli siis tarjolla.

Tiikerirapuja
Geo duck
Kolmantena päivänä vuorossa oli jälleen paikallisia perinneherkkuja, joskin suomalaiselle hieman helpommin lähestyttäviä ruokia. Oli paistetulla kalalla täytettyä raakaa kevätrullaa, öljyssä paistettua lihallista lämmintä kevätrullaa, possupataa, paistettua kanaa ja tietenkin kastikkeita ja riisiä. Tämän lounaan nautimme My Thon -kaupungissa Mekong Delta -alueella, eli Mekong-joen suistolla. Mekongin reissulla tuli maisteltua myös mitä erilaisimpia trooppisia hedelmiä, joista kerron myöhemmin lisää.

Paistettua kalaa
Tuore kevätrulla
Lämmin kevätrulla
Uuniriisi(puuro) tms.
Riisin avaus
Lämpimiä kasviksia
Maustettua possua
Illallisen nautimme välimerellisessä ravintolassa nimeltä Skewers, joka oli ihan hyvä kokemus, mutta ei siitä tässä yhteydessä enempää, koska illallisellamme ei ollut juuri mitään tekemistä vietnamilaisen ruokakulttuurin kanssa. Tämä oli ensimmäinen ruokailumme ilman puikkoja, ihan normiaterimilla, sitten saapumisemme.

Vietnam, netin luvattu maa

Saigonin kaupungintalo

Terveisiä Vietnamista, Ho Chi Ming Citystä, joka tuttavallisemmin on paikallisille yhäkin Saigon.

Minulle on usein ehdotettu, että kirjoittaisin Matkamittariani reaaliaikaisesti matkojeni varrelta. Kaikkialla tällainen ei toki ole mahdollista - milloin mistäkin syystä - mutta nyt tällä matkallani Vietnamissa voisin kokeilla laittaa joitain huomioitani ja ajatuksiani pitkin matkaan, koska Vietnam on netin luvattu maa; lähes joka paikassa on tarjolla ilmainen wlan. Ei toki ole vielä kokemusta kuin tästä kaupungista, mutta opaskirjat tietävät kertoa, että paljolti näin on kaupungeissa muuallakin.

Esimerkiksi pienessä siistissä hotellissamme Elegantissa on kahdeksan asuinkerrosta ja yhtä monta langatonta yhteyttä. Lähin modeemi on huoneemme ovenpielessä. Silti yhteyden kanssa on ajoittain ongelmia, tosin ne kyllä korjataan sitä mukaa, kun niistä käy ilmoittamassa.

Jälkikirjoitus: Netti tosiaankin toimi, mutta jokin siinä toiminnassa mätti. Esimerkiksi hotellissamme Elegantissa Blogger ja Facebook toimivat jostain syystä aina vain yhden päivän kerrallaan, päivän jolloin tein päivityksiä, seuraavana päivänä en enää päässyt kyseisiin medioihin, muihin nettiosoitteisiin kyllä. Oli kuin pääsy kyseisiin palveluihin olisi estetty tietyksi aikaa aina päivityksen jälkeen... Melko kaukaa haetulta tuo kuulostaa, mutta muuta selitystä emme keksineet tuohon loogiselta vaikuttavaan temppuiluun. :D

perjantai 25. marraskuuta 2011

Kesäinen Pietari ja ilmastoitu hotelli Kristoff

Rock Hit Neva -yöristeily Nevalla

Kalenteri vilistää jo marraskuussa, ja vielä on heinäkuun lopun Pietarin visiitti kirjoittamatta. No, aloitetaanpa hotellista, joka oli tällä kertaa hotel Kristoff.

Hotel Kristoff
Kesän ollessa kuumimmillaan halusimme Pietarissa luonnollisesti hotellin, jossa on ilmastointi, myös huoneissa. Ja ihan hyvän + kohtuuhintaisen tällä kertaa löysimmekin. Ja jälleen kerran, hotelli tuli halvemmaksi varata hotels.comin kautta kuin mitä olisi ollut suoraan hotellin oman varausjärjestelmän kautta.

Varasimme kavereinemme kaksi kahden hengen huonetta kahdeksi yöksi alle kahdella sadalla per pari. Haha. Mutta siis, selkokielellä: yksi yö kahden hengen huoneessa maksoi 80 euroa, eli 40 euroa per naama. Hinta-laatu oli hyvässä suhteessa, kun kyseessä oli vieläpä heinäkuu eli high season. Melko täysi hotelli olikin, saimme varattua kaksi viimeistä huonetta sille viikonlopulle.

Hotelli sijaitsee hyvällä paikalla, aivan metroaseman (Vladimirskaja-Dostojevskaja) vieressä, ydinkeskustan tuntumassa. Hotellin ravintolan ja vastaanoton henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta. Tästä hotellista ei oikeastaan pahaa sanottavaa olekaan.

Ensimmäisenä iltana tilasimme hotellin ravintolasta shampanjaa huoneeseen, myös ruokaa olisi saanut, mutta illallinen oli jo nautittu muualla. Aamiainen hotellin raflassa oli ihan bueno. Hotelliravintolan ruoka jäi lopulta testaamatta, mutta lista vaikutti ihan hyvältä.

Hotellin ravintola, joka toimi myös aamiaissalina seisovine aamiaispöytineen
Murua rinnan alle aamiaisella
Huoneen ilmastointi toimi paremmin kuin hyvin; huoneen sai todella viileäksi, vaikka ulkona oli kuuma. Pitkästä kuumasta kaudesta kär.. nautittuamme Suomessa ilman ilmastointia oli todella virkistävää yöpyä viileässä. Melkein olisi tehnyt mieli viettää päivätkin huoneessa. ;) Ensimmäisenä iltana teimme tosin sellaisen virheen, että emme käynnistäneet heti ilmastointia vaan pidimme ikkunaa auki. Melkoisen määrän itikoita saimme houkuteltua sisään...

Huoneesta ei tullut otettua kuvaa, mutta hotellin sivuilla huonekuviin voi tutustua. Ihan kelpoja tavallisia huoneita ne olivat. Maininnan arvoista on, että huoneissa ei ollut kokolattiamattoja, joten aamulla saimme herätä ilman tukkoista nenää. Myös se oli mieleemme, että hotellihuoneissa toimi ilmainen langaton netti. Kyllähän tuolla kelpasi köllötellä, voin kyllä suositella muillekin.

Tällä reissulla tuli käytyä syömässä mm. Catissa (Tanjan maistamista -blogissa tarinaa: Cat Pietarissa, voin suositella) ja Rossi-hotellin Fiolet -ravintolassa, yöllisellä Nevan risteilyllä, Abraksin torilla. Tomi ja Piia kävivät Ermitaasissa ja minä Mikon kanssa sillä aikaa hornantuutissa (esikaupunkialueella) sijaitsevassa Metrika-ostoskeskuksessa katsomassa cyclocross-pyöriä. Mutta näistä jokainen on jo oma tarinansa, katsotaan, milloin jos koskaan ne saan kirjoiteltua. :)

lauantai 12. marraskuuta 2011

Hotelli Dostojevski Pietarissa

Näkymiä hotelli Dostojevskin Raskolnikov-baarista

Kävimme loka-marraskuun vaihteessa Pietarissa sekoilemassa kellonaikojen kanssa. Tämähän alkaa olla jo perinne, kun myös maaliskuun lopulla olimme kelloja siirtämässä Pietarissa. Ja nyt tällä tuoreimmalla kerrallahan Venäjällä ei enää siirrettykään kelloja. Toki sen tiesimme, mutta nokialaisemme eivät tienneet, vaan olivat aivan pyytämättä ja yllätyksenä yön aikana siirtyneet Suomen mallin mukaan yhdellä tunnilla eteenpäin. Maaliskuussakin aamuaikataulumme menivät tunnilla pieleen, jälleen kännyköiden omatoimisuuden ansioista, mutta sillä kertaa olimme sentään tuntia etuajassa.

Ensimmäisenä aamuna menimme siis tunnin verran myöhemmin aamiaiselle kuin olisi ollut tarkoitus. Ihmettelimme, että onpa aika niukka aamiainen, pöydät ihan huusivat tyhjyyttään. Jopa mehun veivät lähes heti pois, kun olimme paikalle ehtineet. Ärsyyntyneenä juoksutin itselleni mehua sitten ihan keittiöstä asti. Olihan aamiaisaikaa jäljellä vielä vaikka kuinka! Ja kuten sitten myöhemmin kaupungilla huomasimme, me elimme tunnin verran jäljessä vallitsevaa aikaa. Aamiainen oli todellisuudessa siis jo loppunut, kun edes saavuimme aamiaissaliin. Kiva, että saimme edes jotain kuvun täytettä… *nolonolonolo*

Tyhjä aamiaispöytä, onneksi toiselle pöydällä oli sentään jotain murkinaa. :)
Kun aamiaiselle menee oikeaan aikaan, on siellä sekä ruokaa että muita ihmisiä...
Viihdyimme ihan mukavasti hotelli Dostojevskissa. Tässä jotain ajatuksiamme:

Hotelli Dostojevskin parivuode
Hotellin sijainti on mainio. Se sijaitsee ihan metroaseman (Vladimirskaja-Dostojevskaja) vieressä, joka on siis vaihtoasema ja vieläpä punaisella linjalla, joten junalla matkatessamme Suomen asemalta hotellille ja takaisin siirtyminen oli helppoa, nopeaa ja halpaa. Dostojevski-hotelli on aivan lähellä myös Nevskiä, ja hotellilta ei oikeastaan kävele kovin kauaa keskustan päänähtävyyksiin. Erityisesti tämä oli tärkeää matkaseurallemme, joista toiselle Pietari oli aivan uusi tuttavuus, ja keskusta ja nähtävyydet kiinnostivat kovasti.

Miinuksena hotellille on ehdottomasta netin puute huoneissa. Wlan toimii Raskolnikov-kattobaarissa sekä ravintolassa, muttei ollenkaan huoneissa. Nykyään kun on melkein jo saanut tottua, että netti on aina käytössä myös huoneissa, oli kyse melkein minkä tasoisesta majoituksesta tahansa.

Muuten ei oikeastaan ole juuri kitisemistä. Isohan hotelli on, joten sokkeloisilla käytävillä harppomista ei voi välttää. Ilmastointi mainitaan hotellin nettisivuilla, muttei ainakaan meidän huoneessamme sellaista vaikuttanut olevan. Syksyllä se ei ole niin justiinsa, mutta kesällä ei viitsi vaivautua hotelliin, jonne sulaa, kun on tarjolla myös mainiosti ilmastoituja hotelleja, hyvänä esimerkkinä aivan nurkan takana sijaitseva hotelli Kristoff, jossa yövyimme heinäkuun helteillä. Toisaalta huoneemme ikkunan sai auki ja ikkunasta oli avarat ja hienot näkymät kaupungin kattojen ylle. Leveällä ikkunalaudalla kelpasi istuskella syysauringon paisteessa. Matkaseuralaisillemme ei käynyt ihan yhtä hyvä tuuri, sillä vaikka hekin saivat pyynnöstään huoneen 7. kerroksesta, heidän ikkunansa antoi sisäpihalle. Mikäli päädymme majoittumaan Dostojevskiin uudelleen, tulen ehdottomasti laittamaan toiveeksi tilausta tehdessäni parivuoteen lisäksi ylimmän kerroksen ja ikkunan muualle kuin sisäpihalle.

Katsaus huoneemme ikkunasta kaupungin kattojen ylle.
Katsaus huoneemme ikkunasta auringonlaskun aikaan.
Kävimme myös syömässä hotellimme ravintolassa. Olimme parhaat ja ainoat asiakkaat siihen aikaan päivästä. Ruuassa ei ollut valittamista, eikä liioin muussakaan. No OK, jos nyt jotain, niin olihan ruoka toki kalliimpaa kuin saman alueen tavan ravintoloissa, jotka eivät sijaitse hotellin yhteydessä.

Hotelin ravintolassa toimii ilmainen netti
Positiivisena yksityiskohtana mainittakoon, että huoneissa ei ole kokolattiamattoja, joten aamuheräämiset ovat huomattavan mukavia ilman tukkoista nenää ja turvonneita silmiä! Huoneet olivat pienehköjä ja viihtyisiä.

Maininnan arvoista ilman muuta on myös se, että 7. kerroksen olohuonemaisesta Raskolnikov-panoraamabaarista on upeat näkymät Vladimirski-prospektin suuntaan. Valitettavasti baarissa saa polttaa, mutta onni onnettomuudessa, sielläkin voi ja on luvallista avata ikkunat.

Varasimme Dostojevski-hotellin Hotels.comin kautta, koska hotellin omien sivujen ja respan antamat hinnat olivat tähtitieteellisiä verrattuna Hotels.comiin. Tämä alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, etteivät hotellien omat hinnat tai edes tarjoukset ole yhtä edullisia kuin Hotels.comissa. Eli kahden hengen huoneesta mukavuuksin ja aamupalalla maksoimme 56 euroa (lokakuu 2011).

Raskolnikov-baari
Raskolnikovin ikkunoita
Raskolnikovin ikkunoista

lauantai 27. elokuuta 2011

Kimmel - hyvä palvelu, huono huone


Kesän aikana on jäänyt todella monta majoitusmestablogia rästiin, mitenhän ehdin ne kaikki kirjoitella...

Aloitetaan viime yöstä, Joen Yöstä. Varasimme huoneen Sokos hotel Kimmelistä. Toiveena oli saada Joen Yön tarjoushuone (39 euroa/hlö/2hh), mutta niitä ei tietenkään ollut enää tarjolla. Vapaana oli kaksi huonetta ja hinta kahden hengen huoneessa oli 113 euroa. Harmitushinta, mutta huone otettiin.

Vastaanottovirkailijamme Jonna oli avulias ja mukava, saimme huoneen Joen Yön konsertin puolelta (omassa huoneessa kuunneltiin JVG!) + parisängyn. Mutta mutta, huone oli täysin remontoimaton ja aivan kamalassa kunnossa. Kaikki on kulunutta ja rikki, huone haisi pölyiseltä ja vanhalta. Ja se kuumuus! Se häiritsi illalla, yöllä ja aamulla.


Vaikka huone olikin sieltä ja syvältä kunnoltaan, se oli kuitenkin varsin tilava. Kimmelin saunatilat ja uima-allas ovat myös ihan mainittavan arvoiset. Aamupala oli tavallinen, eli ihan hyvä.



Summa summarun: Ihmettelen, miten Kimmel kehtaa yövyttää asiakkaitaaan tuollaisissa huoneissa. Mielestäni se on ala-arvoista ja outoa. Koko hotellista saa huonon kuvan, vaikka totuus lienee se, että vain kyseisen siiven huoneet ovat kamalassa kunnossa ja varmaan vain ruuhka-aikoina niihin majoitetaan ihmisiä. Itsellämmekin on kokemusta paljon paremmasta Kimmelin huoneesta. No, nyt kuitenkin majoitettiin tällaiseen, mutta toista kertaa en sinne ehkä suostu. Pahinta oli kuumuus ja ikivanhojen kalusteiden, verhojen ja kokolattiamaton pölyisyys. Tukkoisuuden määrä oli meillä molemmilla allergialääkkeistä huolimatta aamulla melkoinen.


Huonoa: huone.
Hyvää: palvelu.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Panimoravintola Huvilan yläkerrassa majoittuu mukavasti

Aamiaismajoitusta, Panimoravintola Huvila
Ehkä pienin hotelli/majatalo/BB, jossa olemme koskaan yöpyneet, sijaitsee Savonlinnassa, Panimoravintola Huvilan yläkerrassa. Huvilassa on kaikkiaan vain kaksi kahden hengen huonetta. Huoneet ovat pienet ja kodikkaat, aamiaiselle on luksusta mennä haluamaansa aikaan omalla porukalla.

Meidän makkari
Aamiaista, osa I
Aamiaista, osa II
Omnom nom
Illallista söimme Huvilan ravintolassa. Ja aivan loistava illallinen olikin! Tarina kuvineen löytyy blogistani Tanjan maistamista otsikolla "Huvila, makunautintoja Savonlinnassa". Ja tässä vielä linkki: http://tanjan-maistamista.blogspot.com/2011/07/huvila-makunautintoja-savonlinnassa.html